Tyttö ilman helmikorvakorua

Huuliteemalla jatketaan: Illamasqua Atomic

2012-03-06T22:26:00.001+02:00

Brittimerkki Illamasqua on hetkessä noussut ihan kärkisuosikkeihini. Tällä kertaa pikaisessa esittelyvuorossa Illamasqua Lipstick sävyssä Atomic.

Vaikka väri onkin todella ärtsy hylsyssä, huulilla Atomic on juuri sopivan erikoinen. Sininen hohto on selvästi havaittavissa, vähän valosta riippuen, mutta puna ei silti ole niin rohkea, etteikö sitä ihan tavallisessakin iltatilaisuudessa voisi käyttää.

Puolimatta sävy pysyy huulilla pitkään. Kiiltävä tämä ei missään nimessä ole, ja sehän passaa minulle oikein hyvin. Innostuin kuitenkin vähän pimp my lipstick -touhuun Suomen Lancômen Facebook-kisan takia, ja väsäsin väristä vähän moniulotteisemman kerrostamalla. Rajauksena L'Oréal Contour Parfait sävyssä Burgundy (huono sävy, mutta lähin kelvollinen omistamani). Pohjalla Atomic, päällä keskeltä ulospäin kevyesti häivyteltynä Lancômen vanha kausipuna Rouge Magnetic sävyssä Sinon Rien - olen käyttänyt tuon punan jo melkein loppuun. :O Päälle laitoin vielä viime postauksessa tutuksi tullutta YSL:n Touche Brillancea sävyssä 03.

Lancômen kilpailu on auki perjantaihin asti, ja eniten tykkäyksiä kerännyt kuva voittaa - siispä tämän linkin kautta saa käydä metsästämässä kuvani seinältä ja tykkäämässä, en pistä pahitteeksi. :) Sitä saattaisi jopa voittaa Lancômen uutuustuotteita, jotka pääsisivät tietysti testiin tänne blogiin muillekin luettavaksi. Ensi viikolla alkaa taas uusi äänestys, vielä tuo yksi viikko Rouge in Love -kilpailua jäljellä - vielä ehditte itsekin osallistumaan omalla kuvalla!

Huulikiiltovammainen

2012-03-04T19:07:00.002+02:00

Mulla on hyvin rajoittunut huulikiiltomaku. Niin rajoittunut, että voisin oikeastaan sanoa kategorisesti inhoavani huulikiiltoja.

Inhottavinta huulikiilloissa on wet look -kiilto. En pysty sietämään. Tämä kuva tiivistää sen, mitä huulikiilloissa eniten vihaan:

Tämä oksennus on Lancômen jo lopetettu Star Gloss, sävyssä 021. Väritön kiilto aavistuksella glitteriä.

Inhottavaa on tuollaisissa kiilloissa myös se koostumus. Limaisen tahmainen, ällöttävä limakerros huulilla. Saatan joskus jossain teinipissisnaamiaisissa tarvita tuota, mutta se onkin suunnilleen ainoa tilaisuus, jossa voin tuota kuvitella käyttäväni.

En myöskään pidä huulikiiltojen perusapplikaattoreista. Näistä:

Kuvassa Nars Orgasm Lip Glossin applikaattori.

Onneksi aina silloin tällöin uskaltaudun kokeilemaan ällötykseni rajoja. Narsin Orgasm on hyvin pidetty poskipunasävy, ja samalla sävynimellä on lanseerattu myös huulikiilto.

Ostin tämän ihan sitä ajatellen, että olisi joskus hauska matchata huulet poskipunaan - vaikka kyseessä onkin, hrrr, huulikiilto. Onneksi ostin, loppujen lopuksi tämä olikin kiva sävy huulillakin.

Sävyssä on sama idea kuin Orgasm-poskipunassakin: korallisen persikkaista, kultaisella shimmerillä. Onneksi tämä kiilto ei ole kovin kiiltävä, vähän liian tahmainen makuuni kuitenkin.

Kestohan tässä Narsissakin on aika onneton, kuten huulikiilloissa aina. Mattainen pysyy paremmin, kiiltävä

YSL:n jo lopetettu Touche Brillance -sarja epäilytti minua jo ihan tuon ulkomuotonsa takia - kyseessä on huulikiillon tyyppinen tuote, joskin päästä painettavalla tussikärjellä. Vaikkei tämä ihan perinteinen huulikiilto olekaan, pääsköön sekin tänne huulikiiltopostaukseen nestemäisyytensä takia.

Tussi käyttämättömänä

Tussi käytettynä

En varmasti olisi tällaista koskaan ostanut, ihan tuon olomuotonsa takia. Sain kuitenkin pari testeriä itselleni silloin, kun sarja poistui myynnistä, ja yllättäen toisesta näistä jopa pidinkin.

Sävyni ovat 03 ja 04, 03 on tuo pinkki ja 04 tuo ruskealla murrettu punainen.

Heleä Barbie-pinkki ei missään nimessä ole minua, mutta huulilla sävy 03 on onneksi vain aavistuksen pinkki ja sitäkin enemmän glitterisempi. Glitter ei ole minulle ongelma, tahmakiilto on. YSL:n Touche Brillancen 03-sävy oli jopa niin kiva, että jo ennakolta harmittaa, että tämä joskus loppuu enkä uutta saa. Tämä tuote pysyy huulilla kiitettävästi, ja glitter pysyy vielä kauemmin. En saanut kameralla edes vangittua tämän glitterpaljoutta.

04-sävy ei levity nätisti - tyypillistä, sillä tuotehan on enemmän huulikiilto kuin puna. Huulikiiltoja vihaan myös niiden epätasaisen levittyvyyden takia. Sävy ei ollut kovin kiva, eikä huono levittyvyys tehnyt siitä yhtään imartelevampaa. Huulikiillot eivät tummissa tai voimakkaasti peittävissä sävyissä näytä toimivan oikein koskaan, ainakaan sen vähän perusteella, mitä minulla niistä on kokemusta.

Pisteet YSL:lle Touche Brillancesta, mutta YSL:n Golden Gloss olikin sitten jo ällöttävämpi, perinteinen huulikiilto:

Minulla on sävy 11, Golden Whisper. Tuubissa väri on vaalea pastellisen pinkki, huulilla se on inhottavan vaalea, jopa maitomainen. Varmaan kiva, jos tykkäisi perinteisemmistä huulikiilloista. Minä joudun levittämään tätä mahdollisimman ohuen kerroksen, jotta sietäisin tätä. Glitterisyydestä pisteitä silti.

Kunnon glitter on oikeastaan ainoa syy, miksi käyttäisin huulikiiltoa huulipunan sijaan. Todella glitterinen tuote on vähän pakostakin nestemäinen, huulipunapuikoissa glitter ei toimi niin hyvin. Puikon pitää joko olla todella pehmeää laadultaan tai glitterin hyvin pientä, mieluummin ihan vaan pelkkää helmiäistä. Suurempaa ja näyttävämpää glitteriä saa kiiltotyyppisistä, nestemäisistä huulituotteista helpommin.

Huulikiillot jakavat mielipiteitä. Joillain niitä on pussikaupalla, minulla vain muutama ja niistäkin suurin osa on vähemmän perinteisiä kiiltoja. Varsinaisia aidosti huulikiillon nimellä myytäviä tuotteita taidan omistaa seitsemän, kun muita punia on kai useita kymmeniä - ja niistäkin seitsemästä puolet on liikaa.

Ensifiilistelyjä blogikyselystä

2012-03-02T22:16:00.005+02:00

Mitä blogissani on liikaa?

Oletin, että suurin osa vastaisi "selektiivistä kosmetiikkaa" jos jotain pitäisi sanoa, vaikken edes olisi määritellyt rasti ruutuun -vaihtoehtoja. Olettamani piti hyvin pitkälti paikkansa. Eikä vain hyvin pitkälti, vaan tarkalleen. Tässä vaiheessa kysely on ollut auki vasta kovin vähän aikaa, mutta suurin osa vakiolukijoistani on ehtinyt siihen jo vastata. Tuossa kysymyksessä tällä hetkellä äänienemmistö on sitä mieltä, että blogissani saisi olla vähemmän selektiivistä kosmetiikkaa. Ylivoimaisin äänienemmistö on "ei mitään"-vastauksella, mutta niistä, jotka jotain haluaisivat vähentää, tämä teema on se ehdoton ykkönen.

Tämä on hyvin tulehdusarka aihe kirjoittaa, mutta haluan kommentoida tähän jotain omasta suhtautumisestani selektiiviseen kosmetiikkaan ja siitä, miksi sitä on suhteellisen paljon tässä blogissa. Asiaa käsiteltäessä toisissa blogeissa on kommentointi joskus äitynyt niin kiivaaksi, että bloggaaja on saattanut jopa poistaa koko tekstin. Aina kun näen selektiivistä kosmetiikkaa puolustelevia puheenvuoroja jossain päin nettiä, löydän yleensä perästä vihaisen kommenttivyöryn, höystettynä toki samansuuntaisesti ajattelevien sele-ostajien kommenteilla. Ehkä kokeilen tässä kepillä jäätä, mutta koen jonkinlaista tarvetta kirjoittaa tästä itselleni kuitenkin kohtuullisen kiintoisasta asiasta. En kaipaa sen kummemmin hyväksyntää kuin kritiikkiäkään tällä tekstillä, mutta jotenkin tämä on minusta jossain vaiheessa blogihistoriaani käytävä läpi. Tänään tuntui hyvältä hetkeltä kirjoittaa tästä, siispä laitetaan tulemaan ajatuksiani jo, vaikkei kysely olekaan vielä ohi. En usko, että tämän postauksen säästeleminen tai julkaiseminen vaikuttaisi oikeastaan sen kummemmin noihin tilastoihin.

Asiaan.

Totta kai blogin pitää olla kirjoittajansa näköinen, ja minun kosmetiikkainnostukseni on ilmeisesti kohtuullisen vahvasti selektiivispainotteista.

En väitä missään nimessä, ettäkö selektiivinen kosmetiikka olisi kategorisesti parempaa. Jo heti alkuun toistan kuitenkin usein esitetyn väittämän, josta itse olen samaa mieltä: jollain tasolla voidaan olettaa, että kosmetiikkabrändi ei voi elää pitkään pelkällä selektiivisyyden leimalla, vaan rahoistaan on asiakkaan saatava vastinetta. Muuten merkkiin ei palata, vaan pikemminkin siitä jaetaan negatiivista palautetta tutuille ja tuntemattomille. Minun kokemusteni mukaan odotukseni selekosmetiikalta eivät ole olleet perusteettomia - vaikka kaikilla merkeillä on omat hyvät ja huonot tuotteensa, selektiiviset sarjat onnistuvat keskiverrosti kaikki hyvin pitämään sarjan yleisen tason korkeana.

Tuo yllä kerrottu olettama selektiivisen kosmetiikan yleisestä laatutasosta ei missään nimessä voisi olla ainoa perusteeni selektiivisen suosimiselle.

Rahallisesti voisi toki säästää sillä, että ostaisi halvempia - jopa vaikka ostaen määrällisesti tuotteita reippaasti enemmän - ja löytäisi sieltä joukosta ne helmet. En voi selektiivisen kosmetiikan jonkinasteisena suurkuluttajanakaan mitenkään sanoa, että en löytäisi kaikesta ainakin lähes jotenkuten vastaavia tuotteita markettipuolelta. Päin vastoin, markettipuolen merkit jaksavat ennakko-odotuksistani huolimatta yllättää kerta toisensa jälkeen. Koen, että ne lukijoistani, jotka haluavat kosmetiikaltaan laatua mutta silti pitäytyvät markettimerkeissä, käyttävät rahansa järkevästi. Järkevä rahankäyttäjä varmasti haluaa mieluusti tietää muiden kokemuksia näistä edullisista tuotteista ennen ostopäätöstä, vaikka ostoksen arvo ei olekaan niin suuri. Siksi ymmärrän paremmin kuin hyvin, että markettikosmetiikan tuotearvioille olisi suurta kysyntää minunkin blogissani.

Kuitenkin, minulle selektiivisessä, "high-end"-kosmetiikassa on jotain muutakin kuin lähtökohtainen oletus sarjojen yleisestä tasosta. Tuosta jostain muusta olen valmis myös maksamaan.

Jokainen meistä on brändien houkuteltavissa. Ihmiset (kuten veljeni) tienaavat elantonsa ihmisten mielikuvilla ja markkinoinnilla. Tästä riittäisi aihetta vaikka kokonaiseen postaukseen (tai kokonaiseen yliopistotutkintoon), mutta todettakoon vain lyhyehkösti, että brändillä on minulle väliä. Oli se ihmisten mielestä kuinka naiivia tahansa, yhdistän selektiiviseen kosmetiikkaan tietynlaisen luksusleiman, joka tuo siihen oman lisänsä.

Brändi kosmetiikassa on minusta jopa mielenkiintoisempi ilmiö kuin brändit vaatteissa. Kukaan kotisi ulkopuolella ei voi oikeastaan nähdä, oletko sutinut naamaasi aamulla Dioria vain Maybellinea, jos et sitä erikseen julista tai (ikään kuin muka vahingossa) hehkuta. Jostain syystä silti minulla itselläni on jollain tavalla parempi olo sen Diorin kanssa. Ihan samaan tapaan kuin tuntee itsensä astetta enemmän laittautuneeksi, jos rintsikat ja alushousut matchaavat yhteen, vaikkei niitä kukaan muu itsesi lisäksi päivän aikana näkisi (tai olisi edes tarkoituskaan nähdä). Samalla tavalla jostain kumman syystä tunnen hyvää oloa luksuskosmetiikasta. Tämä on se tunneperäinen asia, joka saa minut jo lähtökohtaisesti pitämään selektiivisestä kosmetiikasta, vaikka hinnassa onkin iso osa "puhdasta ilmaa".

Selektiivisen kosmetiikan hintaa on selitelty eri tavoin. Muistinvaraisesti lainattuna, Oliviassa hetki sitten sanottiin jotain tällaista: Ihonhoitotuotteiden tuotekehitykseen kuluva rahamäärä on niin valtava, että on luontevaa lypsää uudesta innovaatiosta rahaa ensin selektiivisen kosmetiikan ostajilta ennen kuin sama innovaatio viedään markettipuolelle. Minulle on ihan se ja sama perustellaanko minulle selektiivisen kosmetiikan hintaa millään, uskon ja väitän hinnan pohjautuvan ihan perinteiseen kysyntä-tarjonta-mekanismiin selityksistä ja tuotantokustannuksista sen suuremmin riippumatta. Olen valmis maksamaan brändistä ja sen luomasta mielikuvasta, eikä minulle hinnan määrittelemiseen tarvitse esittää perusteluja.

Sen lisäksi, että maksan brändistä itsestään, maksan myös pakkauksesta. Moni blogiani pidempään seurannut on varmasti kiinnittänyt huomiota siihen, että minulle pakkaus näyttelee hyvin tärkeää roolia purkkien kanssa läträämisessä. Jaan plussapisteitä halvoille merkeille, jos ne onnistuvat tekemään silmääni miellyttäviä pakkauksia - esimerkkejä on lukemattomia. Samoin jaksan aina esimerkiksi nillittää siitä, että vaikka kolme Clarinsin tuotetta löytyykin Holy Grail -listaltani, Clarinsin pakkausimago on epähoukutteleva. Haluan luksuspakkauksen, en apteekkimaista pakkausta. Ylipäätään selektiivinen kosmetiikka on yleensä kuitenkin myös nätimmin pakattu, eikä laadukkaamman tuntuinen pakkaus ainakaan vähennä kiinnostustani tuotteeseen. Arjen luksusta.

Suurin osa meistä selektiivisen kosmetiikan ostajista ei mene näin pitkälle pohdintaan eritelläkseen edes itse itselleen syitä, miksi ostaa high-endiä. Ja siinä ei minusta ole yhtään mitään väärää. Raamatullisesti, se heittäköön ensimmäisen kiven, joka itse pystyy kulutuskäyttäytymisensä perustelemaan vain rationaalisilla valinnoilla.

Joka tapauksessa, kirjoitan blogia tietysti myös muille kuin vain itselleni, ja lukijamäärän kasvaessa olen entistä enemmän kiinnostunut kuulemaan siitä, mitä ihmiset haluavat blogistani lukea - siksi kyselyssä olikin juuri näitä tämän tyyppisiä sisältötoiveita koskevia kysymyksiä. Toiveenne on kuultu, ja vaikka en olekaan muuttamassa blogiani markettikosmetiikkaan keskittyväksi omien intressieni suuntautuessa enemmän selektiiviseen, otan haasteekseni kirjoittaa enemmän myös edullisemmista merkeistä. :)

Kunnon tilastotieteilijä ei julkaisisi tätä tekstiä nyt, mutta koska äänestystulos näyttää niin selvältä, tämä kysymykseni on jo saanut vastauksensa :)

Holy Grail -arvonta ja kysely

2012-02-29T19:21:00.001+02:00

Tein jumalattoman laajan kyselyn blogiini liittyen, ja jotta saisin vastauksiakin noin pitkään kyselyyn, kyselyssä on palkinnot. Kyselyyn voi kuitenkin osallistua ilman arvontaan osallistumista, ja toivoisinkin, että mahdollisimman moni jaksaisi vastata! Vaikka palkinnot eivät miellyttäisi, vastaa silti jos vain viitsit.

Tällä kertaa en vaadi Blogger-lukijaksi liittymistä edellytyksenä arvontaan, sillä epäilisin (tai ainakin toivoisin), että jo kysymysten suuri määrä karkoittaa pelkkien arvontojen perässä juoksevat googlaajat pois. En ole tarkoittanut kyselyä ja arvontaa pelkästään uskollisille vakkarilukijoille, vaan myös silloin tällöin vieraileville tai vasta vastikään blogiini eksyneille.

Koska kysely on tosiaan laaja, tässä arvonnassa on omasta mielestäni blogihistoriani parhaat palkinnot. Olen ostanut tuotteet lähes kaikki itse, ja usea niistä on omia lempituotteitani Holy Grail -listaltani. Palkintosettejä on kaksi, ja kyselyyn vastaaja saa itse valita toivomansa palkinnon. Palkinnon numeroa kysytään kyselyn viimeisessä kohdassa. Palkintoihin meni rahaa, mutta toivoisin tämän motivoivan ihmisiä käyttämään hetken oikeasti miettimällä vastauksia kyselyni kysymyksiin.

Negatiivinen palaute on myös oikein suotavaa, samoin kuin kehitysehdotukset, ja nämä seikat eivät vaikuta arpaonneesi millään tavalla - kuten eivät myöskään mielistelevät vastaukset. Arvonta nimittäin tapahtuu niin, että arpoessa katson vain viimeistä kysymystä (yhteystiedot, toivomasi palkinto) enkä lue vastausta kokonaisuutena. Yritin tehdä kysymyksistä sellaisia, ettei niissä joutuisi hirveästi miettimään loukkaannunko/suutunko/kannattaako jättää vastaamatta, sillä haluan tehdä hieman ihan aitoa tutkimusta siitä, minkälaista väkeä blogissani käy ja mitä he blogiltani toivoisivat. Samalla mielenkiinnosta kerään ihmisien yleisiä näkemyksiä kosmetiikkablogeista.

Jotta ihmisillä olisi luotto siihen, että vastauksen sisältö ei arvontaan vaikuta, tällä kertaa random.orgin sijaan suoritan arvonnan ihan perinteisiä paperilappuja koriin laittamalla ja videoin. :)

Arvontaan ei siis voi osallistua tähän postaukseen kommentoimalla, vaan vain kyselylomakkeella. Mikäli lomakkeen kanssa on ongelmia, kääntykää puoleeni kommenttiboksissa.

Osallistumisaikaa on 2.4.2012 klo 23.59 asti. Postitan palkinnon vain Suomeen. Voit valita vain jomman kumman palkintoseteistä vastatettasi kyselyyn, molempien arvontaan ei voi osallistua.

Kyselyyn pääsee tästä linkistä.

Mutta ne palkinnot!

Palkintosetti 1:

- Lush Lemony Flutter -kynsinauhavoide. Erinomainen tuote myös kyynärpäille ja kantapäille, joihin sitä itse käytän. Holy Grail -tuotteeni, josta voit lukea minun kommenttejani täältä. Monen ihmisen suosikki blogimaailmassa myös ihan siinä kynsinauhavoidetarkoituksessaan.

- Clarins Gentle Care Roll-On Deodorant. Monen kosmetiikkabloggaajan suosikkideo, eikä suotta. Myös minun Holy Grail -tuote, muuhun en enää näe syytä vaihtaa. Tuotteen erinomaisuus huipentuu siihen, että tästä ei sitten todellakaan jää valkoisia jälkiä mihinkään.

- Ciaté Paint Pots -kynsilakka sävyssä Fashionista Sister. Upea sävy, joka osoittautui liian samankaltaiseksi jo omistamieni kanssa. Viininpuna-violetti. Hamstraan jostain syystä aina samoja sävyjä, koska rakastan tuon tyyppisiä niin paljon.

- Lancome L'Extrême -ripsiväri. Holy Grail -ripsivärini selektiivisistä sarjoista. Lancômen ripsivärit ovat ylipäätään hyviä, tämä niistä paras.

Palkintosetti 2:

- China Glaze -kynsilakka sävyssä Tinsel Town. Mustahopeainen glitterlakka viime joulun kokoelmasta.

- Inglotin 5 luomivärin paletti, lue sävyistä alta. Inglotin Freedom System -paletteihin saa itse valita sävyt, minä valitsin tähän minun mielestäni kokoelman helmistä kivan kokonaisuuden. Näitä on minulle kertynyt jo 50 sävyä, Inglot on päässyt ansaitusti Holy Grail -listalleni sävyjen hyvälaatuisuuden, valinnanvaran paljouden ja ideansa takia.

- Lancôme Le Crayon Khôl -kajalkynä. Lempikajalini jo yläasteelta, miellyttävän pehmeä mutta silti tarkka, sopii täydellisesti alarajaukseenkin. Holy Grail -listallani tietysti myös.

- Vitalis-voide Paola Suhosen suunnittelemassa ulkoasussa. Tämä on klassikkovoiteen tämän kevään design, itseltäni löytyy talven versio. Olen kirjoittanut tästä tuotteesta täällä. Olen saanut näitä kaksi blogin kautta, edellistä on vielä ihan kivasti jäljellä joten tämä pääsi arvontaan.

- Make Up Storen Glitter Eyeliner hologrammisessa sävyssä Diamond. Holy Grail -tuote: mikään muu glitterrajaus ei ole tehnyt yhtä hyvää jälkeä, tätä ostan aina uudestaan. Itselläni jo kolmas menossa. MUS:in rajaus on niin glitterkylläinen, että rajauksesta tulee tosiaan glitterrajaus eikä vain rajaus, jossa on jonkun verran glitteriä.

Inglotin palettiin valitsemistani väreistä muutama sananen.

Valitsin palettiin sävyt DS 504, AMC Shine 17, AMC Shine 41, Pearl 446 ja DS 491. Kuvissa paletissa sävyt tuossa järjestyksessä, kahdessa eri valaistuksessa.

Swatchit minulta löytyy kaikista muista paitsi keskimmäisestä, sillä juuri tuota keskimmäistä keltaiseen taittavaa vihreää minulla ei ole. Se kuitenkin sopi palettiin kuin nakutettu tuoden myös yhden reilusti lämpimämmän sävyn sekaan, ja paletista tuli oikein passelisti minun makumieltymysteni mukainen.

Valitsin palettiin tarkoituksella kolmea eri koostumusta olevia luomivärejä. Tuo oikean reunan violetti on muuten yksi eniten käyttämistäni Inglotin luomiväreistä.

En halunnut tehdä paletista sillä tavalla täydellistä, että paletissa olisi myös häivytys- ja varjostusvärejä - halusin valita palettiin upeita värejä, perusmustaa ja vaaleita häivytyssävyjä kun ihmisiltä yleensä löytyy hyvin jo valmiiksi.

Että tällaista! Olen mielissäni, mikäli linkitätte tämän arvontani blogiinne, vaikken siitä tällä kertaa lisäarpoja annakaan. Pitäisin nimittäin kovasti siitä, että tähän kyselyyn vastaisi mahdollisimman moni!

Arpaonnea kaikille!

Orly Spritz Dry

2012-02-28T17:00:00.000+02:00

Tähän tuotteeseen rakastuin jo kauan sitten. Kynsistudiossani lakkakerrosten väliin käytettiin jotain törkeän hyväntuoksuista pikakuivatussuihketta, minä kun olin aiemmin tottunut antamaan ensimmäisen kerroksen kuivua jonkun aikaa ennen seuraavan levittämistä. Tämä prosessia nopeuttava tuote oli hankittava, ja nyt ensimmäinen pullo Orlyn Spritz Dryta on käytetty loppuun. Pakkohan se oli ostaa heti uusi.

Kuten huomaa, uuden pullon (oikealla) pakkaus on hieman muuttunut - aikaisempi pulloni on tosiaan vuosien takaa. Minulla tämä eka pullo kesti käytössä siis vuosia, mutta tähän on huomautettava, että lakkaan keskimäärin viikon-parin välein. Joka kerta tätä olen kuitenkin lakatessani käyttänyt, joten riittoisuus oli minulle enemmän kuin loistava.

Spritz Dryta ei laiteta lakan päälle, vaan lakkakerrosten väliin. Tiedätte varmaan, mitä käy kun levittää uuden kerroksen liian märän lakan päälle? Alempi kerros lähtee liukumaan siveltimen mukana pois. Tähän Spritz Dry tarjoaa ratkaisun - vieläpä hyväntuoksuisen sellaisen. Minun kynsienlakkaukseni kulmakiviä, ilman tätä en osaisi olla.

Olen kuullut, että tätä ei päällimmäisen kerroksen (päällyslakan) päälle tulisi laittaa. Saattaa kuulemma jättää pinnan sameaksi. Itse en ole kokeillut. Pullon ohjeessakin sanotaan, että käytetään lakkakerrosten väliin. Kuivatussuihkeen nimi saattaa muuten hämätä, sillä yleensähän pikakuivattajat laitetaan siihen lakan päälle. En itse tosin tarvitsisikaan mitään tuotetta enää Seche Viten päällyslakan päälle, se kun kuivuu jo itse nopeasti. Varsinainen hyöty tästä tulee siis minulle sillä, että pääsen lisäämään kerroksen lakkaa heti toisen perään ja aikaa säästyy.

Tuoksu on todella miellyttävä minun nenääni. En osaa eritellä tuoksua sen tarkemmin, mutta hyvältä se tuoksuu, vaikka ensimmäiset aineet INCI:ssä ovatkin alkoholi ja asetoni. Uuden version INCI on loppupäältään hieman erilainen kuin tuon aiemman pulloni INCI, mutta minun käytössäni molemmat versiot ovat vaikutukseltaan identtiset. Aiempi versio tosin tuoksuu enemmän ja paremmalta, vaikka uudempikin on hajustettu. Uudemmasta puskee liian voimakkaasti läpi alkoholi.

Dove Nourishing Oil Care

2012-02-26T23:41:00.003+02:00

Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni Buzzador-kampanjaan. Tässä kampanjassa oli testattavana Doven poispestävä hoitoaine hiuksille, Nourishing Oil Care.

Itse tuote ei ollut mitään maailmaa mullistavaa. Toimi oikein hyvin hoitoaineena silloin, kun teen pesun jälkeen leteillä kiharaa tai haluan jotain muuta kampausta varten hiukseen rakennetta enkä silkkisyyttä. Minun hiustyyppini kun on niin karhea, että kampauksen pohjallakin joudun kuitenkin käyttämään silottavaa hoitoainetta, jotta edes hiusten harjaus onnistuu pesun jälkeen. Mitään unelmaista silkinsileyttä ei tullut, mutta ihan peruskelpo markettihoitoaineeksi tämä. Tuoksu on tavanomainen, juuri sellainen mitä tuotteelta odotinkin.

Jotain todella kivaa tästä kuitenkin löytyi - raidallisuus! Tuote on purkista puristettaessa hammastahnan tavoin kaksiväristä, raidallista. Simppeli juttu, mutta onpa hassua, etten ole tällaiseen törmännyt aiemmin minkään hoitoaineen kohdalla. Pointsit kotiin Dovelle tästä. Markettihintaisessa tuotteessa jokin tällainen juttu voi olla merkittävästi mieleen positiivisesti jäävä.

Tuote on siis saatu ilmaiseksi Buzzadorilta. Mitä on buzzaus? Lyhyesti, kampanjaan osallistuva Buzzador saa itselleen ja tuttavilleen jaettavaksi tuotenäytteitä, ja näistä sitten kerätään kokemuksia ja raportoidaan Buzzador-nettisivuille. Jos jäi kiinnostamaan, lue lisää tästä.

Paperiripset

2012-02-25T19:07:00.003+02:00

Nämä ovat jotain niin outoa, että pakko oli päästä kokeilemaan. Paperiset irtoripset.

Paperself tekee erilaisia paperisia ripsiä, omani ovat Deer & Butterfly -nimiset. Hinnat eivät ole ihan hirvittäviä, omani ostin HQhairilta 13 euron hintaan.

Peura ajovaloissa -tyyppinen valokuva silmästäni sopii tietysti teemaan. :P Mallailin näitä eri päin, ja minusta tämä malli toimi parhaiten näin päin, perhonen ulkonurkassa.

Paperi tulisi taivuttaa kaarevaksi ennen käyttöä, mutta omiani en kovin paljoa uskalla taitella - tuntuvat niin heppoisilta, että katkeaisivat liiasta taivuttelusta.

Näitä pystyy käyttämään uudestaankin, mutta liimaa paperista on tietenkin mahdoton poistaa. Pidemmät mallit voivat olla vähän vähemmän helppoja irrottaa rikkomatta. Paketissa tuli kahdet mukana, joten ainakin kahteen kertaan riittää hupia joka tapauksessa.

Coastal Scentsin 88-paletit: Metal Mania ja Ultra Shimmer

2012-02-19T20:30:00.000+02:00

Coastal Scentsin 88-paletit ovat 88 pikkuruisen luomivärinapin paletteja. Ulkonäöltään, hinnaltaan (vajaat kolmekymppiä Suomesta tilatessa, suoraan ulkomailta tilatessa 19-25 dollaria plus postikulut) ja idealtaan ne vaikuttavat kovasti randomeilta halpispaleteilta, joita saa Anttilan postimyynnistä, Seppälästä ja ties mistä Tarjoustalosta. Suhtauduin näihin aluksi hyvin skeptisesti tuon takia. Paletteja on kuitenkin kehuttu useissa blogeissa, joten ajatus sellaisen hankkimisesta jäi hautumaan takaraivoon. Alkutalvesta sitten näin Pandalla 88-paletin livenä, pääsin testaamaan käytössä ja en voinut enää vastustaa kiusausta. Yksi tärkeimmistä tähän vaikuttaneista seikoista oli palettien todella pieni koko. Luomivärinapit ovat söpön pieniä, sentin eurokolikon kokoisia. Nämä paletit mahtuvat myöskin kevyesti mihin vaan, vaikken ollut kuvista tajunnut näitä näin kompakteiksi.

Tässä Ultra Shimmerin värejä swatchattuna. Pohjalla Urban Decay Eyeshadow Primer Potion, johon suosittelen tutustumaan ellei jo tuttu ole.

Ultra Shimmerin sävyjä napeissa.

Pigmenttiä on luomiväreissä vaihtelevasti. Sen verran riittävästi kuitenkin, että ostin Ultra Shimmer -paletille kaveriksi vielä Metal Manian:

Metal Manian sävyjä. Sävymaailmaltaan maanläheisempi ja murretumpi.

Tässä kokovertailua, sillä minusta kuvista on ollut hankala hahmottaa näiden kokoja:

Napit ovat sentin kolikon kokoisia.

Dvd-elokuvan kansi on aavistuksen pienempi kuin Coastal Scents -paletti. Mulholland Drive, jota tuossa piilomainostan, on yksi kaikkien aikojen lempielokuvistani. David Lynch on monesti onnistunut.

Suuresti 88-palettien hienoutta laskee sävyjen samankaltaisuus. Lisäksi sävyt eivät iholla ole lainkaan sellaisia, miltä ne napissa näyttävät. Paletit ovat loppujen lopuksi aika yksipuolisia. Näissä kahdessa paletissa ei esimerkiksi ole kunnollisia sinivioletteja kuin yksi - joita en tosin tarvitsisikaan, niitä minulla on paljon - ja punavioletit ovat kaikki hyvin samankaltaisia sävyltään. Palettien punavioletit näyttävät jopa aika pinkeiltä luomilla, vaikka paletissa näyttäisi kuinka violetilta tahansa.

Neljä eriväristä ruskeaa Ultra Shimmeristä. Todella samankaltaisia, erityisesti kaksi keskimmäistä, joiden välillä en näe mitään eroa.

Metal Manian kaikki violeteilta napissa näyttävät sävyt. Kaikki joko luumuja, punaruskeita tai punavioletteja iholla.

Pieni koko on myös haitaksi. Mitenkään äärimmäisen käteviä napit eivät ole, sillä siveltimet ja applikaattorit tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta liian isoja napeille.

Palettien omat applikaattorit ovat aika huonolaatuisia, näillä pärjää kyllä hädän tullen mutta ennemmin kuljettaa parempia mukana.

Kahtiajakoisen mielipiteeni lopputulos on se, että 88-paletit ovat loppujen lopuksi hintaansa nähden äärimmäisen hyvä sijoitus. Tällaisen ostaminen ei takaa, etteikö muita värejä enää tarvitsisi - esimerkiksi kummassakaan paletissani ei ole täydellistä häivytyssävyä eikä tietenkään lainkaan mattasävyjä. 88-paleteissa on myös mattasävyjä, muttei näissä. Sen sijaan 88-paletista saa kyllä suuren määrän erilaisia meikkivariaatioita, ja paletit ovat erityisen loistavia matkalla - kunhan ottaa yhden häivytyssävyn mukaan myös. En varmaankaan investoisi tällaiseen korkeammalla hinnalla, mutta tällä hinnalla ostin toisenkin.

Omat palettini tilasin Pretty.fi-nettikaupasta, mutta paletteja saa myös suoraan USA:sta Coastal Scentsiltä tilaamalla. Heiltä suoraan tilatessa kannattaa laittaa ostoskoriin myös Coastal Scentsin siveltimiä, sillä ne on myös koettu hintaansa nähden erinomaisiksi. Itselläni ei niistä vielä kokemusta ole.

Aussie Blog Awards -ehdokkuus ja muutama juttu IsaDoralta

2012-02-19T02:54:00.003+02:00

Aloittaessani blogiani en olisi uskonut koskaan saavuttavani tällaisia lukijamääriä. Kosmetiikkablogien suosio ei ole koskaan noussut samalle tasolle kuin muotiblogien, itse asiassa kynsiblogitkin näyttävät olevan enemmän ihmisten kiinnostuksen kohteena. Kuitenkin vähä vähältä kosmetiikkablogit valtaavat omaa paikkaansa blogosfäärissä, ja omatkin kävijämääräni ovat nousseet minulle käsittämättömälle tasolle. Olenkin oikein iloinen, kun Trendi-lehden ja Aussien yhteiseen Aussie Blog Awards -kilpailuun otettiin mukaan kategoria myös kosmetiikkaan painottuville blogeille. Vielä enemmän iloinen olen siitä, että Tyttö ilman helmikorvakorua pääsi noiden kymmenen ehdokkaan joukkoon Best Beauty Blog -kategoriassa.

Best Beauty Blog -kategorian voittajan valitsee tuomaristo, johon kuuluu juontaja ja tuottaja Kristiina Komulainen, stylisti Sofia Oksanen, kauneuden monitoiminainen Mariela Sarkima, Trendin kauneustoimittaja Anni Nissi ja Aussien tuotepäällikkö Kukka Tamminen. Samainen raati päättää voittajat myös muissa kategorioissa: Best Fashion Blog, Best Lifestyle Blog sekä Aussome & Unique. Sen sijaan Reader's Choice -kategoriassa nimensä mukaisesti äänestävät lukijat.

Vaikka mahdollisuudet voittoon Reader's Choicessa ovat olemattomat, en nyt ainakaan loukkaannu, jos minua äänestää. :P Monta hyvää ja ehdottomasti äänestämisen arvoista blogia tosin jäi uupumaan tuolta kisakandidaattien joukosta - se on ainoa mikä tässä vähän harmittaa. Kasa hyviä sinne kyllä valittiin, onnittelut kanssasisarille mukaan pääsemisestä!

Äänestäneiden kesken arvotaan palkintona liput Blog Award -gaalaan, Trendin vuosikertoja ja Aussien tuotteita. Äänestämään ja kategorioiden ehdokkaita katselemaan pääsee tästä.

Mutta sitten postauksen muihin asioihin, ruotsalaismerkki IsaDoraan.

IsaDora toi markkinoille jonkun aikaa sitten Big Bold Mascaran, joka oli aidosti suuri harjaltaankin. Tykkäsin ripsiväristä muuten, mutta möhkälemäinen harja ei ollut kovin kätevä. Vastapainona tälle IsaDoralta tuli nyttemmin Precision Mascara, joka taas on pieni ja kapea.

Ylempänä kuvassa Big Bold, alempana Precision.

Mitään huikeaa ja mullistavaa pituutta en tällä saanut aikaan, mutta tykkäsin kyllä muuten. Ripset eivät paakkuunnu yhteen, ja koostumus on vasta avattunakin sopivaa. Monesti ripsiväri saa minun puolestani hieman kuivahtaa, jotta ripsiin ei tulisi yhteenliimausefektiä, mutta sitä ongelmaa ei Precision Mascaran kanssa ollut. Oikein kelpo arkiripsari. Pidän enemmän perinteisistä ripsiväriharjoista, mutta Max Factorin False Lash Effectin myötä olen tottunut
näihin kumiharjaksisiinkin - IsaDoran harja pikkuruisena on itse asiassa kätevämpi kuin FLE:n hieman pullea harja. Harja on suunniteltu erityisesti lyhytripsisiä silmällä pitäen, mutta minusta pieni harja on etu pidemmilläkin ripsillä!

IsaDoran kevätkokoelma on nimeltään Pearls of Passion. Sain kokoelmasta testiin silmänrajauskynän.

IsaDoran vahvimpia alueita ovat mielestäni olleet juuri silmänrajauskynät. Karsin aikoinaan valkoisista kajaleistani pois kaikki, jotka olivat kuivahtaneet tai eivät muutenkaan levittyneet sisärajaukseen nätisti. Monia kalliimpia kyniäkin lensi roskiin, mutta IsaDoran Inliner jäi. Sittemmin olen ostanut myös blogeissa kehutun Blonde-sävyn, joka toimii meikkiin kuin meikkiin, mikäli tumman alarajauksen tekee ripsen tyveen ja siitä ulospäin. Blonde ajaa minulla eri asiaa kuin valkoinen kajal, sillä minä valkoista kajalia käyttäessäni haluan, että se erityisesti näkyy ja erottuu - sekä ylä- että alaluomella. En hae valkoiselta kajalilta sitä, mihin sitä yleensä käytetään: ikään kuin suurentamaan silmiä, jatkamaan silmän valkuaista alaspäin. Siihen tarkoitukseen luonnollisemman värinen Blonde on passeli, ja tältä osin jaan bloggaajasisarien näkemykset, vaikken valkoisesta kajalistani luopuisikaan.

Sain testiin siis myös Twist-Up Metallic Eye Penin sävyssä Golden Khaki. Aikaisempien kokemuksieni pohjalta toivoin, että IsaDora olisi onnistunut tekemään tästäkin sisärajauskelpoisen - enkä joutunut pettymään. Rajauskynä on pehmeä ja soveltuu hyvin sisärajaukseen, vaikka se onkin hyvin hohtava. Kimaltelevissa rajauskynissä monesti käy niin, että pohjaväri levittyy nätisti mutta kimallusta ei silmiin asti päädy. Golden Khaki on ihan yhtä hohtava meikissäkin kuin mitä kynän ulkoasu antaa ymmärtää. Ylärajaukseen kynä on aika pehmeä, mutta tällaisessa sävyssä teräväpiirtoisuus ei olekaan niin tarkkaa, vaan hohtoa saa tulla paksummaltikin.

Kynässä on mukana terotin toisessa päässä. Automaattikynää ei teroteta normaalisti, vaan kynän päästä kiertämällä saa lisää terää esiin. Tuon jälkeen esiin ilmestynyt kynän terä saattaa olla tylsä, mutta se itse kärkiosuus terotetaan tuolla mukana tulevalla terottimella. Monet tykkäävät automaattikynistä, mutta minulle se on tämän kynän heikoin lenkki. Minusta niistä ei koskaan saa tarpeeksi teräviä, ja automaattikynän terä katkeaa herkemmin.

IsaDoralla on tällä hetkellä tarjous, jossa kahden tuotteen ostajalle annetaan lahjaksi kaupanpäälle rannekoru. Hempeät helmikorut eivät minuun juuri nappaa, ja ajattelinkin alkuun laittavani tämän kiertoon. Loppujen lopuksi tajusin, että tämä täyttää juuri sitä koloa korukokoelmassani - korut, joille olisi käyttöä kerran vuodessa mutta joita ei ole, koska niille ei olisi muuten mitään käyttöä. Siispä jää käyttöön, sellaisia tilanteita varten, kun etiketti vaatii naisellisempia koruja.

Kaikki postauksessa esiintyneet IsaDoran tuotteet on saatu maahantuojalta blogia varten.

10 nail polish shades to die for

2012-02-16T23:59:00.000+02:00

Mä en saanut tehtyä suomenkielistä otsikkoa tähän. Fiksauduin ajatukseen tehdä 10 shades to die for -postaus, enkä sitten saanut sitä suomennettua mitenkään järkevästi. Joka tapauksessa, tässä 10 sävyä jotka kokoelmistani valitsisin, mikäli kaikista muista pitäisi luopua ja mitään sävyjä ei enää saisi ostaa lisää.

Suurin osa näistä suosikkisävyistä on moniulotteisia, kahteen eri sävyyn taittavia tai hologrammisia. Niitä on tuskallista kuvata, siksi tässä vähän eri valossa kuvattuja vanhempia kuvia värin parempaan hahmottamiseen. Linkkaan mukaan myös joitain mielestäni sävyä todella onnistuneesti kuvaavia valokuvia muista blogeista.

OPI Designer Series Extravagance. Loistokuvan löydät täältä.

China Glaze Stella. Ei todellakaan uniikki sävy, mutta tämä on täydellisen värinen viininpunavioletti. Kuvaa todella hyvin mun värimieltymyksiä. Tässä loistava kuva väristä kirkkaassa valossa. Kuva on tältä sivulta.

Zoya Faye. Duochrome vanha roosa/kulta. Molemmat kuvat ovat mielestäni väriä kuvaavia, sillä tämä on todella eri värinen riippuen valosta. En pysty valitsemaan tästä parasta kuvaa edes muualta netistä, sillä sävy vaihtelee niin paljon. Googlen kuvahaulla saa aika hyvän käsityksen koko kirjosta - se on kaikkea tuota.

Clarins 230. Oikea murheenkryyni, mutta silti ehdoton. Salamalla otettu kuva tuo esiin sävyn moniulotteisuuden, shiftaa siniseen, kultaan ja jopa vihreään, ihan kamala valokuvattava. Tämä on onnettoman lirua laadultaan, tarvitaan tuhat kerrosta. Väri on kuitenkin niin uniikki, etten ole löytänyt tälle mitään korvaajaa. Tsekkaa vaikka tämä sivu lisäkuvia halutessasi.

OPI Not Like the Movies. Hopea-violetti-vihreä. Tälle samankaltaisia ovat Deborah Lippmanin Wicked Game ja Wet n' Wildin Gray's Anatomy.

OPI Designer Series Coronation. Täydellinen - ei tavallinen glitter, vaan enemmän hologrammilakka. Silti hologrammi ei ole samanlainen kuin varsinaisissa hologrammilakoissa vaan hieman glitterisempi. Tämän linkin takaa löytyy hyvä kuva auringossa.

Orly teki taannoin aivan megalomaanisen upean kokoelman, Cosmic FX:n. Saman kokoelman lakoista kaksi on päätynyt tähän listalleni: Halley's Comet ja It's Not Rocket Science.

Halley's Comet. OPI:n Catch Me in Your Net ja Zoyan Charla ovat hyvin samanlaisia.

It's Not Rocket Science. Molemmista löytyy hyvät kuvat täältä.

Nubar Reclaim. Ihan käsittämättömän hieno hologrammilakka.

Zoya Apple. Kultaan taittava vihreä. Samasta viime kesän kokoelmasta Fayen kanssa.

Näistä lakoista OPI:n Designer Series -lakkoja saa helposti vaikka Stockalta, mutta muita täytyy vähän metsästää. Nubarin Reclaimia saa BeautyBaystä. Zoyan viime kesän lakkoja löytyy tietääkseni Hietalahdenkadulta NailDesign Anna Bouzosta ja netistä esim. nailsetc.comista. Samasta nettikaupasta saa myös molempia Orlyn lakkoja. Clarinsin 230:aa ei saa enää oikein mistään muualta kuin nettihuutokaupoista törkyhintaan. China Glazen Stellaa saa esim. TransDesignilta.

Oliko tässä jonkun muunkin omia suosikkeja?

Äiti testaa: Lancôme Visionnaire

2012-02-15T18:45:00.001+02:00

kuva valmistajan, elle.comista repäisty

Visionnaire löytyi varmaan aika useankin vanhemman naisen viime joulun lahjapaketeista, samoin 62-vuotiaalta äidiltäni. Joku ehkä voisi pitää vähän loukkaavana sitä, että ostan äidilleni ryppyrasvaa, mutta äiti ei onneksi ainakaan silminnähden loukkaantunut. Kuitenkin se ymmärtänee jotain noiden käyttämisen päälle, kun asuntoni on lainarahoitettu juuri tuollaisten mömmöjen myymisellä.

Visionnaire on seerumi, joka lupaa silottaa näkyvästi ryppyjä, pienentää ihohuokosia ja tasoittaa ihon sävyä. Tuotetta markkinoidaan valmistajan kehittämällä LR 2412 -molekyylillä.

Seerumi imeytyi hyvin. Visionnairea, kuten muitakin seerumeita, käytetään vain ihan pieni tippa. Pullon pumppu oli toimiva ja tuotetta sai siitä juuri niin pienen määrän kuin halusi. Minulle käsittämätöntä on se, miten äiti sai tämän loppumaan jo kuukaudessa, mutta näin kävi, aamuin illoin käytettynä. Näemmä eläkkeellä on aikaa.

Äiti kiinnitti huomiota siihen, että tuotetta markkinoidaan käytettäväksi Genifiquen kanssa, mutta esitteistä ei selvästi käy ilmi, että kyseessä on siis tuote, jonka päälle - käytti sitä Genifiqueta tai ei - tulee levittää kosteusvoide kuten normaalistikin. Harvemmalle tuo varmaan on epäselvää, minusta se sisältyy jo seerumin ideaan itsessään. Genifique on kuitenkin seerumi myös, siispä se ei tuota kosteusvoiteen tarvetta vie pois. Ja jos tehoa tosissaan haluaa, ihon kosteuttaminen ihan todistetusti vähentää ikääntymisen merkkien ilmaantumista, joten sen merkitys ei ole mikään vähäinen tällaisessa asiayhteydessä. Äiti käytti päällä Vichyn Neovadiol Gf:ää.

Myyjät ovat kuulemma sanoneet tuotteen soveltuvan myös nuoremmalle iholle rasvoittumisen tasaamiseen ja huokosten pienentämiseen, samoin äiti oli kuullut varoituksen silmien ympärille levittämisestä. Käyttöohjeen mukaan tuote käy myös silmänympäryksille. Nuoremmalle iholle ei tullut nyt testattua Visionnairea, mutta tuo käyttöohjeesta poikkeva myyjän silmänympärysväite piti kyllä paikkansa - äidillä tuli ärsytystä silmänympärysiholla silmien alapuolella käytettynä. Eipä siis tietenkään jatkanut käyttöä tuolla herkällä alueella.

Visionnaire imeytyi hyvin ja tuntui ylelliseltä. Koostumus oli ohutta, kevyttä ja liukuvaa eikä jäänyt kiiltelemään. Ihon pinnasta tuli sileän tuntuinen, äiti arveli tämän mahdollisesti olevan silikonien ansiota. Ihon sävyn tasoittumista äiti ei huomannut. Joka tapauksessa vaikutelma jäi positiiviseksi, ja Visionnairea tuli kuulemma ikävä sen loputtua.

Tyhjä pullo jäi äidille vessasomisteeksi, pullo oli äidin mielestä nätti. Minusta pullo on ehkä jopa vähän liian sporttinen tai futuristinen äidin ikäiselle, mutta arvioin väärin. Pullossa oli tosin se huono puoli, ettei siitä näe koska tuote loppuu.

Mä en vaan pääse yli siitä, että joku voi saada seerumin loppumaan kuukaudessa. Mä en saa mitään loppumaan kuukaudessa!

Tuotetta tosiaan markkinoidaan Genifiquen kanssa käytettäväksi. Näiden tehtävät ovat hieman erilaiset, Visionnaire on korjaava ja Genifique aktivoiva. Hinta ei tietenkään ole mikään ihan kevyt. Genifiquen kaltaisena tuotteena on pidetty saman emoyhtiön L'Oréalin Youth Codea. Äiti oli sitä tarjouksesta ostanutkin hintaan 14 euroa, ja sanoi sen olevan tuohon hintaan aivan täydellistä. Silikonista ilmeisesti sekin.

Laitetaan tähän samaan vielä muita terveisiä äidiltä, nimittäin silmänympärysvoiteesta. Äiti oli saanut näytteen Joe Blascon silmänympärysvoidetta, ja tykkäsi siitä kovasti. Äidillä on herkkä silmänympärysiho, johon on hankala löytää tarpeeksi tuhtia tavaraa. Joe Blascon voide jätti ihon pintaan rasvakerroksen, joka ei kuitenkaan valu kirvelemään tai pussittamaan silmiä. Äiti lähettikin terveisiä, että suosittelee tätä sellaisille, joilla on erittäin kuiva silmänympärysiho. Me tavalliset pulliaiset kun emme yleensä halua mitään hirvittävän tuhtia, minulla kaiken silmänympärysvoiteen pitää imeytyä ja se ei todellakaan saa jättää mitään rasvaisuutta mihinkään - toisin kuin vaikkapa jalkojen kosteusvoiteessa, jalkojen pitääkin jäädä rasvaiseksi jotta minä pitäisin voiteesta.

Sunnuntai-illan kynsilakkajärjestelyjä

2012-02-12T23:04:00.003+02:00

Jo pidemmän aikaa suurin osa kynsilakoistani on majaillut makuuhuoneessa seinähyllykössä.

Tuohon eivät kuitenkaan kaikki mahdu. Aikaisemmin loput ovat lojuneet erinäisissä laatikoissa, nyt viikonloppuna kävin kuitenkin hakemassa niille telineen.

Virve myi vanhan telineensä minulle, ja sain loputkin lakat riviin, hyllyn päälle olohuoneeseen. Siellä ne ovat ja muistuttavat minua olemassaolostaan. Koska hyllykön lokeroihin menee useampi, sain melkein kaikki lakat mahtumaan tuonne. Kourallinen huonoja/poisheitettäviä/sukkahousunpaikkauslakkoja jäi vielä yli. Toisaalta tuolla on nyt muutama muukin kuin värilakka, neljä päällyslakkaa jotka eivät oikeastaan tuonne kuuluisi.

Tässähän siis on logiikka. Jos näen kaikki kosmetiikkani tyrkyllä ympärilläni, en ihan heti osta taas uusia turhia. Mukamas.

philosophy hope in a jar

2012-02-09T21:27:00.000+02:00

philosophy. Taas yksi lisää näitä pienellä kirjoitettavia brändejä. philosophy on jenkkimerkki, jota ei meiltä Suomesta tietääkseni saa mistään. Lähin ostospaikka on Tukholma, jossa sitä myy ainakin COW parfymeri - sekä tietysti netti. philosophyn hope in a jar on Amerikassa kovin tykätty tuote, ja pakkohan sitä oli ostaa pieni purkki testaukseen. Kyseessä on kosteusvoide, jonka ainakin pitäisi samalla miedosti entsyymikuoria ja siten uudistaa ihoa. Tuote on voittanut Temptaliassa Readers' Choice Awardin kahtena vuonna peräkkäin.

Koostumus purkkitoivossa on jännä, kuin vaahdotettu kerma. Toisaalta koostumus aiheuttaa sen, että tätä pitää mielestäni käyttää määrällisesti vähän enemmän, kun tuote on niin kevyen ilmavaa. Kosteutusteholtaan suuntaisin tämän juurikin normaalille iholle, näin talvisaikaan toivoisin pintakuivuuteni takia hieman rasvaisempaa tavaraa. hope in a jarilla on kyllä myös kuivalle iholle suunnattu sisarversio. Vaikutusta ihon kunnossa en ole huomannut suuntaan tai toiseen. Olen tosin käyttänyt tämän rinnalla aamuisin Elizabeth Ardenin 8 Hour Creamin nassuvoideversiota, se kun sopii meikin alle niin hyvin.

Toiste en tätä osta, ei vakuuttanut. Lisäksi ikävänä sivuvaikutuksena hope in a jar kirvelee silmiä, jos erehtyy rasvaisilla käsillä niitä hieromaan. Tämä ei silti välttämättä menisi pettymysten kategoriaan, ellen olisi odottanut tältä niin paljoa. Nyt odotin, kun kehuttu oli.

philosophyn imagoon kuuluu kohtuullisen pelkistetyt purkit, joissa kuitenkin on paljon tekstiä. Tuotteiden nimet ovat omalaatuisia: hope in a jar, when hope is not enough, purity made simple, on a clear day, just release me jne. Tuotteen sisältöä ei ole kuvattu etukannessa vain tylsästi "moisturizer for normal skin", "eye make-up remover" tai muulla lyhyellä ja selkeällä, vaan siinä on aina jotain erikoisempaa, mietelauseen tyyppistä. Tätä on kopioitu (tiedostaen tai tiedostamatta) nyt innolla monilla merkeillä, Kicksissäkin myydään esimerkiksi sitä I love -sarjaa, joka tuo ainakin minulle saman tien mieleen philosophyn.

Illamasqua Skin Base Foundation

2012-02-07T20:30:00.002+02:00

Illamasquan Skin Base Foundation on BB-voiteista inspiraatiota saanut meikkivoide. BB-vihjauksen takia olisin uskonut meikkivoiteen olevan hyvin kevyttä, mutta kyllä tästä loppujen lopuksi ihan täysverisen meikkivoiteen kerrostamalla saa. Alkuun pidinkin tätä meikkivoidetta kevyempänä, mutta oikeastaan tuo keveys johtui siitä, että käytin alkuun vain pienempiä määriä. Pienikin määrä Skin Base Foundationia nimittäin levittyy tasaisesti, suuremmalla määrällä saa peittävämmän lopputuloksen. Myös kerrostaminen toimii - se ei aina ole meikkivoiteilla itsestäänselvyys. Monesti kun käy niin, että alempi kerros meikkivoidetta jähmettyy paikalleen ja toinen kerros ei levity kauniisti. Skin Base Foundationin kanssa kerrostamisongelmaa ei minulla ole ollut, kiiltävästä nenästäni tosin alempi kerros meinaa karata alta sormin levittäessä.

Sävyvalinnassa minulla kävi höperösti. Luotin sävyn SB 02 tummuusasteen olevan Illamasquan vertailukartan mukaisesti MAC:in NW15/NC15-tasoa, mutta minusta se oli vaaleampi. Yleensä meikkivoiteista otan sen vaaleimman sävyn, eikä se edes kaikilla merkeillä ole tarpeeksi vaalea. Kun tummuusasteeni on MAC:in taulukoista talvisin 15-20 väliltä, ajattelin, että Illamasquan toiseksi vaalein sävy voisi olla passeli. No ei kyllä ollut. Sävy 02 on oikeasti todella, todella vaalea - niin kalpea, etten keksi tuolle 02-harhaostokselleni muuta käyttöä kuin naamiaismeikin tai blendauksen johonkin liian tummaan meikkivoiteeseen. Yleensäkin tuppaa olemaan niin, että pinkkiin taittava meikkivoide näyttää helpommin vaalealta kuin keltaiseen taittava, vaikka sävyjen tummuus olisi mukamas sama. No, joka tapauksessa, toisena sävynä kokeilin 04:ää, joka osoittautuikin sitten oikein passeliksi. 03 olisi keltapohjainen, oletettavasti liian keltapohjainen minun iholleni ja mieltymyksilleni, kun taas 04 on neutraalimpi. Illamasqualle suuri plussa sävyvaihtoehtojen määrästä, noin vaaleita sävyvaihtoehtoja ei välttämättä löydä edes kalpeille suomalaisille suunnatuista meikkivoiteista. Tästä on saatavilla myös valkoinen versio. Kyllä, valkoinen.

Kaiken kaikkiaan Illamasquan Skin Base Foundation tekee minkä lupaa, easily blendable, kyllä. Kosteuttaa? No, eipä ainakaan kuivata. Buildable coverage, todellakin. Erityisenä plussana vaniljan tuoksu! Kokeilen nykyään kovin harvoin uusia meikkivoiteita, kun olen oman suosikkini jo löytänyt. Tykkään vieläkin enemmän tuosta Lancômestani, mutta Illamasquan purtilo tulee kyllä kulutettua loppuun. Erityisesti suosittelen kokeilemaan tuota 02-sävyä, jos kokee vaikeuksia löytää mistään tarpeeksi vaaleaa sävyä. Saa myös ostaa pois minulta.

Illamasquan tuotteesta ei voi puhua mainitsematta taas siitä, kuinka merkin imago kolahtaa muhun täysillä. Nettisivujen ilme, pakkaukset, kaikki.

Vierailijabloggaus: Tigin Candy Fixations -tuotteita

2012-02-01T11:17:00.003+02:00

Blogimiitistä saamani Tigin tuotteet eivät olleet minulle sopivia, joten hain niille sijaistestaajaa blogiini. Bubbs on nyt saanut testattua tuotteet, joten päästetään hänet ääneen.

"Silkinpehmeään ja siloiseen hiuksistoon mieltynyt Sonia tarjosi Tigin volymisoivat uutuustuotteet testikäyttöön vapaaehtoiselle koekaniinille, ja ilokseni nakki napsahti minulle. Minä olen pitkähkön, itsessäänkin suht tuuhean ja karhean semikiharani kanssa jatkuvalla tiellä kohti uusia korkeuksia, mikä volyymin määrään tulee. Rakastan hiustuotteita ja rakastan karkkia, myös tuoksun muodossa. Intoa puhkuen lähdin siis testaamaan tätä herkkutuoteparia, eli esittelyssä nyt Tigi Bed Head Candy Fixations Totally Baked Meringue Styling Prep ja Tigi Bed Head Candy Fixations Sugar Dust Root Lifting Powder.

Lähdin testausrupeamaan kauniina aikomuksenani käyttää tämän analyysin tuottamiseen saakka hiuksieni muotoilussa ainoastaan näitä testattavana olevia tuotteita. Ajattelin, että mahdollisimman oikean käsityksen saadakseni nimenomaisesti näistä tuotteista pidättäytyminen muista olisi oleellista. Ihan näillä kahdella en tätä parin viikon ajanjaksoa voi kuitenkaan väittää selvinneeni, mutta aika minimaalisin ekstroin kuitenkin.

Candy Fixations Totally Baked Meringue Styling Prep on pohjustustuote, joka lupaa pitoa, volyymia ja kosteussuojan. Tuote pitää sen, minkä lupaa. Föönauksen jälkeen hiuksisto on ilmava, karhea ja valtava. Hius tuntuu jäntevältä ja yhteistyöhaluiselta, ja tällainen pohjustus on eittämättä erinomainen kampauksille, kiharoille ja jotakuinkin kaikelle, mitä itse osaan kaivata. Hiuksisto ei välttämättä ole kuitenkaan vielä sellaisenaan mitenkään taivaallisen kaunis, ellei haviteltu tilanne nimenomaan ole hivenen kasarimpi jättipörrö - ainakin minun tapauksessani latvojen silottaminen on poikkeuksetta ollut välttämätön toimenpide. Tähän on riittänyt pitkälti kihartimen tai suoristusrautojen aikaansaama taltutus, mutta myös pienet määrät erillisiä siloitustuotteita ovat olleet tarpeen, varsinkin kiharan siistimisessä. Marengin pito on sinänsä ollut riittävä kovan lämpökäsittelyn yhteydessä, ja kiharat vain paranevat seuraavaksi päiväksi. Hiuksisto ei ole siis tarvinut erillistä lakkakuorrutusta pysyäkseen halutussa muodossa, mikä on kaltaiselleni lakkakypärän ällöäjälle suuri plussa. Varsinaisen lämpösuojan puuttumisesta taas miinus, se lämpökäsittely kun tuntuu tämän kanssa niin kovin asiaankuuluvalta. Minun tapauksessani siis välttämättömiksi koetut lisätuotteet lämpösuojasuihke ja latvojentaltuttaja.

Tämän hiusmarengin koostumus ei ole aivan identtistä syötävän marengin kanssa, vaahto on ilmavampaa ja höttöisempää. Olen levittänyt päähäni tyveen painottaen, ohjeistuksen mukaisesti kosteisiin hiuksiin föönauksen alle. Tuoksuksi valmistaja mainitsee sitruunamarenkipiirakan. Tuoksu ei ole mikään vaatimaton tai kevyt, vaan aika huumaava sokerisumu, joka jää ympärille leijumaan seuraavaan pesuun saakka. Miespuolinen ystäväni kertoi kysymättä haistavansa hiuksissani teini-iän ja poikuuden menettämisen. Miesystävältäni vaadin tarkempaa analyysia, ja hän löysi päätäni nuuhkittuaan niin suklaata, toffeeta, banaania kuin sitrushedelmiäkin. Suosittelen potentiaalista ostajaa pyrkimään nuuhkaisemaan tätä ennen ostamista. Jos tuoksu onkin omaan nenään varsinainen löyhkä, tämä voi olla paha virheostos, tuoksua kun ei pääse hevillä pakoon. Minulle tämä toimii, tuoksun ihan mielelläni vähän teini-iältä.

Hiuspuuteri on muodostunut lyhyessä ajassa erääksi tärkeimmistä hiustuotteistani, jota ilman en enää halua elää. Tämä Tigi Bed Head Candy Fixations Sugar Dust Root Lifting Powder on jotakuinkin miljoonas kokeilemani, enkä ihan vakuutu. Tämä on varmasti tarkoitettu ihmiselle, joka hakee hyvin kevyttä, ilmaa kevyempää puuterointia, joka ei juuri jää tuntumaan hiuksissa. Minä en tosin ymmärrä, miksi kukaan hakisi sellaista. Minusta hiuspuuterin tarkoitus on nimenomaan aiheuttaa se puuteroitu tuntuma ja jättimäinen kohotus.

Siinä missä useimpia hiuspuutereita yleensä sirotan hiuksiini yhden-kaksi ranneliikkeellistä per puoli, tätä joudun ravistamaan ja ravistamaan, että saan tuotetta ulos tarpeeksi huomatakseni jotain tapahtuvan. Kevyistä kevyin aine jää myös suurilta osin leijumaan ilmaan, eikä kulkeudu laikaan sinne, minne pitäisi, eli hiusjuuristoihini. Kuitenkin kun purkkia vispaa aikansa, ja sitten raivokkaasti hinkkaa tuotetta hiustyviin, lopputuloksesta saa jotakuinkin saman kuin jotakuinkin kaikilla muillakin hiuspuutereilla. Kun ne jotakuinkin kaikki muut hiuspuuterit ovat kuitenkin merkittävästi tätä huokeampia (tämän myyntihinta on näyttänyt olevan noin 20 e/1g, vitsit, miettikää mikä kilohinta! Tämä taitaa ihan oikeasti olla kalliimpaa kuin kulta), tämän putilon loputtua tuskin tähän enää palaan. Tuoksu on kuulemma hedelmäleivos. Minun nenääni vain anonyymi makea, ei mitenkään erityisen koskettava. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan lytätä tätä tuotetta ihan kokonaan, vaikkei tämä ihan minun juttuni ollutkaan. Siis jos keskiverto hiuspuuteri on sinulle vähän too much, mutta jotain sinnepäin olisi kuitenkin hakusessa, ehkä se sitten on tämä. Minulle kun näissä asioissa oikein mikään ei ole likimainkaan too much, tulen palaamaan takaisin tujumpien tuotteiden pariin.

Marenki siis kaikinpuolin toimivana ja kattavana pohjatukituotteena jää ehkä jopa vakituotteeksi käyttööni, pölysokeri taas joskus loputtuaan vaipunee unholaan. Kiitos Sonialle saamastani mahdollisuudesta sekä tuotetestaukseen, että kosmetiikkabloggauskokemukseen, sekä kiitos tekstin läpikahlanneille. Adjö!"

Minä puolestani kiitän Bubbsia testauksesta ja kattavasta arviotekstistä!

Moni pullo päältä kaunis

2012-01-29T15:17:00.002+02:00

En olisi ihan heti uskonut, että näinkin voi käydä. Tätä tuotetta mun on mahdotonta arvioida, sillä en pystynyt käyttämään sitä kuin kerran. Anna Suin tuotteissa on aina upeat pullot, ja moni japsifani rakastaa näitä yli kaiken. En kuitenkaan rakastunut tähän Anna Suihin, vaikka sen nimeä onkin hauska väännellä. Selvitysteho vaikutti ihan semisopivalta, mutta kerran perusteella en paljon uskalla sanoa. Anna Sui Hair Conditioner nimittäin tuoksui niin voimakkaasti joltain varttuneemman turkisrouvan parfyymiltä, että mulla tuli pää kipeäksi. Pesin hiukset aamulla ennen töihin lähtemistä ja puolet työpäivästä valitin työkavereille pahanhajuista päätäni. "Ei paha, mutta aika voimakas tuoksu kyllä," oli työkavereiden kommentti. Minä en pystynyt sietämään.

Tykkään tuosta pullosta, mutta en keksi mitä tälle tehdä. Kaadanko viemäriin ja täytän jollain toisella? Lahjoitanko vaan koko pullon eteenpäin?

Ei ainakaan innosta ikinä kokeilemaan mitään Anna Suin tuoksuja, jos tuoksumaailma on tuollainen. Hrrh.

Tulipas jopa muutaman päivän postaustauko. Sillä välin olen mm. pohdiskellut Maybellinen uuden Fit Me -meikkisarjan pakkausten muotokieltä, joka vetoaa minuun kovasti, vaikka onkin aika Nars-kopio. Olen myös odottanut kuin kuuta nousevaa niitä China Glazen magneettilakkoja, joista nyt näin swatchitkin. Lisäksi olen pohdiskellut, josko sitä tosiaan vaihtaisi isompaan kämppään, kun mahdollisesti avopuoliso olisi valmis ottamaan asuntolainaa saman verran kuin sitä minulla jo on. Rahanmenoa ei voi ainakaan estää lähitulevaisuudessa, sillä seuraavasta kuun vaihteen palkasta varaan matkan Egyptiin maaliskuun lopulle. Olohuonettamme taasen "koristaa" palasiin purettu likainen 1970-luvun Nopsa, enkä oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa: ehkä poikaystävälle sallitaan myös miehisemmät harrastukset ihan vaikka vain armosta, onhan se noita miesten ihonhoitotuotteita pistetty testaamaan aika rutkasti.

Hemmetin luonnonkihara.

2012-01-25T17:00:00.001+02:00

Tämä kuva selittänee, miksi mä vihaan hiuslaatuani. Vasemmalla käytetty vain shampoota ja hoitoainetta ja annettu kuivua ilman fööniä. Tilanne olisi vielä pahempi, jos pesisin silikoni- ym. hoitoainejämät jollain syväpuhdistavalla pois tai jos käyttäisin jotain tuuheuttavia tuotteita pestessäni. Oikealla shampoon ja hoitoaineen lisäksi käytetty hiusnaamio, selvityssuihke, lämpösuojasuihke, fööni, ghd ja kiiltotipat. Ja silti se on noinkin pörröinen.

Mies arvostaa. "Hei voitko sä ottaa kuvan musta kun mä tuijotan seinää?" "Taas, justhan mä eilen otin, mitä sä oikein taas teet?"

InterRail-muisteluita

2012-01-24T17:00:00.000+02:00

Blogissani oli hetki sitten kysely, jossa tiedustelin lukijoiden innokkuutta lukea muusta kuin kosmetiikasta kertovia postauksia. Ääniä annettiin 101. Muutaman mielestä lifestylepostauksia ja muita kosmetiikkaan liittyviä oli liikaa, muutaman mielestä niitä pitäisi olla runsaasti enemmän. Suurimman osan mielestä niitä oli sopivasti, joskin joku noin kolmannes halusi niitä vähän enemmän. Jatkan siis samalla linjalla kuin tähänkin asti, kirjoitan muustakin kun sille päälle satun.

Ja nyt satuin taas sille päälle. Viikonloppuna olisi ollut matkamessut, mutta sinne en päässyt. Ajankohtaisesti tähän sopii matkailuaiheinen postaus - etenkin siksi, että minulla on kova lomakuume. Minulla on jumalattomasti pitämättömiä vuosilomia, ja tarkoituksena olisi lähteä piakkoin johonkin hyvin lämpimään. Todennäköisesti se jokin on Egyptin Hurghada, sillä siellä olisi sopiva lämpötila maaliskuun lopussa. Pisin loma, jonka olen vuoteen pitänyt, vei lomapäivistäni 2 päivää - päivä ennen pääsiäistä ja sen jälkeen. Tuolloin kävimme Lontoossa. Alkaa olla pikku hiljaa tarve päästä huilaamaan. Avokki jäänee kotiin tekemään gradua, mutta minun on pakko päästä lomalle.

Mutta, näissä lomafiiliksissä, käydäänpä läpi vähän Eurooppaa. Kävin InterRaililla yksikseni kesällä 2008. Tuona kesänä tuli kierrettyä oikeastaan kaikki minua kiinnostavat Euroopan kaupungit Ateenaa lukuunottamatta.

InterRail-reittini kulki kartan mukaisesti: Helsinki - Rostock - Berliini - Krakova / Auschwitz - Wien - Venetsia (ja pikakäynti Milanossa) - Rooma - Pisa - Cannes - Pariisi - Lontoo - Rotterdam - Amsterdam - Helsinki. Käytin itse reilillä tuhottoman paljon rahaa, yleensä ihmiset reilaavat hieman pienemmällä budjetilla ja vaikka sitten useamman kerran. Minulle tuo oli se once in a lifetime -reilikokemus, mahdollisesti joskus voisi tehdä minibudjetin reilinkin.

Tässä reilin varrelta parhaimpia paikkoja.

Auschwitz. Radan päätepiste. Tuon rakennuksen kaikki ovat nähneet kuvissa.

Auschwitz vei kokonaisen päivän, ja olin silti viimeisiä alueelta poistuvia. Vikat turistiryhmät olivat menneet jo aikaa sitten. Kävin läpi molemmat, sekä Auschwitz I:n että Auschwitz-Birkenaun. Hiljaiseksi veti, monissa kohdin. Auschwitz I on pieni ja täynnä näyttelyitä, mutta Auschwitz-Birkenau on käsittämättömän laaja alue.

En olisi edes kiertänyt Itä-Euroopan kautta, ellen olisi niin palavasti halunnut Auschwitziin. Itä-Eurooppa on mielestäni ahdistava ja masentava, mutta se oli sen arvoista. Krakova yllätti positiivisesti nuorekkuudellaan, vaikka ennakko-olettamani oli, että koko alkumatka Rostock-Berliini-Krakova-Wien olisi aika ankea. Join viiniä Wienissä, mutta join sitä myös Krakovassa, josta kuva yllä on otettu.

Venetsia on persoonallinen, romanttinen ja ihan must kerran elämässä.

Karttaa ei paljon tarvittu, sillä kyltit ja ihmisvirta ohjasivat oikeaan suuntaan. Italiasta olen joskus lukenut vain alkeet, mutta kyltit aukesivat kyllä. Alla Ferrovia ohjasi aina hotellille päin - rautatieaseman viereen. Venetsiassa satoi vähän väliä. Jokaisessa kaupassa on ovella sateenvarjoteline, sillä sade tuli aina hetkessä kirkkaalta taivaalta - ja hävisi yhtä nopeasti. Oli kallista, mutta koko Venetsia oli hyvin viehättävä. Muranossa kävin myös ihmettelemässä lasia.

Venetsiasta pidin kovin, mutta totta puhuen sille kaupungille riittää kolme päivää. Alue on loppujen lopuksi niin pieni, että sen kiertää siinä ajassa jo tuhannesti läpi. Yhtenä päivänä lähdin käymään Milanossa päiväreissulla, koska koko Venetsia tuntui olevan jo koluttu. Kun nykyään katsoo leffoja, joissa on kohtauksia Venetsiasta, kaikki paikat ovat tuttuja.

Roomassa on muistoja antiikin ajoilta aivan järjettömästi. Siellä kannattaa kävellä ja paljon.

Kiertelin kävellen nuo mustalla karttaan piirretyt alueet. Tuli nähtyä Vatikaani, Espanjalaiset portaat, Fontana di Trevi, Pantheon, Colosseum, Circus Maximus, Forum Romanum - kaikki perinteiset.

Yhdellä kävelyretkistäni näin tällaiset rauniot. Ihmettelin, kun näin aika lukuisia kissoja alhaalla. Vielä enemmän ihmettelin, kun huomasin ihmisiä ruokkimassa niitä. Kissoja oli liian paljon ollakseen satunnaisia katukissoja. Pian näin kyltin, joka selvensi asiaa - paikalla oli löytöeläinkoti. Tuonne raunioiden sekaan ei ole muilla ihmisillä asiaa paitsi kissakodin henkilökunnalla, vierailijat pääsivät kyllä käymään raunioiden laidalle remontoidussa kissatalossa. Torre Argentina Cat Sanctuaryn väki puhui loistavaa englantia ja vastailivat innokkaasti kysymyksiin.

Caesar murhattiin jossain noilla nurkilla, kuulemma.

Pisassa ei ole mitään muuta kuin Pisan torni. Ei sinne reissua erikseen kannata tehdä, mutta päiväretkeksi tai yhden yön välietapiksi se sopii hyvin. Pisan tornissa oli hyvin ahtaat portaat, ja korkeimmalle tasanteelle eivät kaikki lipun maksaneet edes menneet. Ei kaidetta, portaat kuluneet aikojen saatossa liukkaiksi kuopiksi. 40 hengen ryhmästä vain noin 15 meni ylös asti, mikä kertonee jotain, sillä sitä tornia varten kaikki sinne kuitenkin olivat tulleet. Hieman hirvitti, mutta jos sitä nyt Pisaan asti on tultu, mennään sitten loppuun asti. Olen näemmä kirjannut matkapäiväkirjaani ylös, että vasta parin minuutin jälkeen kädet lakkasivat tärisemästä.

Cannes. Hemmetin kallis, mutta olipahan erilainen pysäkki.

Hiekkarantaa, aurinkoa, kuumaa. Cannes oli minulle pääasiassa sitä, ja siksi taivaallinen. Ei sillä, ettäkö minulla olisi sielä varaa juuri muuhun ollutkaan: drinkit maksoivat halvimmillaan 8 euroa, vaatteiden hinnat ikkunoissa yleensä nelinumeroisia. Rantalomakohteissa on yleensä vähän joka kadunkulmassa kojuja, joissa myydään uimaleluja, pyyhkeitä, sandaaleita sun muuta. Minulla hajosi sandaali matkalla hotellilta rannalle, joten rannan tuntumassa metsästin itselleni uusia. Merkkiliikkeitä oli tuhottomasti, ei mitään halpakojuja missään. Lopulta löysin halvimmat mahdolliset Quiksilverin/Roxyn liikkeestä ja selvisin noin 20 eurolla. Katu oli niin jumalattoman kuuma, että etsiminen oli aika tuskaa yhdellä sandaalilla.

Viereinen Nizza on enemmän turistien suosiossa, siellä saattaisi päästä normaalimpaan rantalomafiilikseen, mutta toisaalta ylikallis, pröystäilevä, kasinojen ja shoppailubulevardien Cannes oli elämys. En jaksanut edes lähteä katsomaan Nizzan tarjontaa.

Pariisissa vietin 5 päivää. Eiffel-torni on tietysti vakio, ja jonot pitkiä. Ensimmäiselle tasanteelle pääsee kävellen (siihenkin on jonotettava), mutta korkeimmalle tasanteelle ei muistaakseni ilman hissiä päässyt. Totta kai siellä on käytävä, olisihan se aika tylsä Pariisi-visiitti jos ei Eikkaa moikkaisi.

Notre Dameen pääsi yllättävän helposti jonottamatta, ihan vain sisään kävelemällä. Sitten vasta tajusin, että sinne ylös ei pääsekään sitä kautta. Löysin oikean jonon, ja siinähän sitten jonotettiin taas. Mutta pääsi lääppimään gargoyleja.

Pariisin katakombit olivat minulle ehdoton juttu. Selvitin osoitteen, josta katakombeille pitäisi päästä sisään, mutta ensimmäisellä kerralla en löytänyt oikeaa paikkaa. Toisella kerralla pyörin samoilla nurkilla hetken kauemmin eri kellonaikaan, ja johan löytyi. Ihan jo jonon perusteella.

Kaikesta jonottamisesta huolimatta Pariisi oli kokemisen arvoinen, en tiedä olisinko siellä paljon tuon kauempaa silti viihtynyt. Rokkibaariin en sentään joutunut jonottamaan. Sellainenkin piti etsiä, olinhan kiertänyt reissun varrella jo useita.

Pariisista suuntasin junalla kanavan ali Lontooseen. 5 päivää Lontoossa ei riittänyt kuin pintaraapaisuun, ja siksi siellä piti käydä uudestaan viime keväänä. Lontoon postaukset viime vuodelta löytyvät Lontoo-tagin alta. Ensimmäisellä reissulla reilimatkan yhteydessä keskityin täysillä Camden Towniin, jonka jo etukäteen arvasin vievän sydämeni.

Lontoosta suuntasin laivalla Hollantiin. Rotterdam oli ensimmäinen välietappi, aika tylsä. Amsterdamiin päätin reilini, sillä sieltä jäi paljon näkemättä edellisellä kerralla. Vieläkin väitän, että paljon on näkemättä.

Ensimmäisellä kerralla Red Light Districtillä tuli sellainen olo, ettei oikein kehtaa kävellä, katsoa, liikkua. Toisella reissulla se oli poissa. De Wallen on oikeastaan virkistävän erilainen maailma.

Ekalla Damin-matkalla kävin Anne Frankin kotitalossa, reilin yhteydessä taas Madame Tussaudsilla josta tämä kuva. Päässäni on muoviletkua ja kaikkea muuta sälää, koittakaa kestää.

Jos Roomassa löytökissat olivat raunioilla, Amsterdamissa ne olivat laivassa.

Poetzenboot. Suosittelen vierailemaan myös täällä.

Amsterdamin kapein talo, Singel 7. Kadut ja talot ovat valmiiksi jo kapeita, mutta tämä on kapeaakin kapeampi.

Ammatillista sivistystä (olin tuohon aikaan töissä baarimikkona) piti hakea Bolsin museosta.

Näistä tuoksuteltiin ja arvattiin liköörejä. Oli toki helppo arvata ne, mitä itse on myynyt, mutta eihän Suomessa edes myydä noin montaa sorttia Bolsia.

Oma reilini oli aika erilainen kuin muilla yleensä - suunniteltu, harkittu, omatoiminen ilman ketään muuta päättämässä etapeista, etukäteen buukattu - mutta elämäni hienoimpia kokemuksia. InterRail näyttää jotenkin olevan vähemmän trendikäs täällä Suomessa kuin muualla Euroopassa, mutta suosittelen lämpimästi käymään. 26-vuotiaana liput maksavatkin jo sitten enemmän (tällä hetkellä kuukauden reilipassi on yli 26-vuotiaalta 977 euroa, kun se nuorelta on 422 euroa).

Sidotaan tämä postaus vielä kosmetiikkaan jotenkin. Reilin aikana tuli käytyä noin miljoonassa Sephorassa. Kosmetiikan ostosmääräni olivat hyvin minimaalisia loppujen lopuksi.

Aussie Miracle Moist

2012-01-23T17:00:00.000+02:00

Aussie oli merkkinä tuttu minulle jo kauan sitten ulkomaisista naistenlehdistä, sillä niissä sitä on mainostettu vuosikaudet ennen kuin näin näitä kaupan hyllyssä. Olen aiemmin kuitenkin testannut Aussieta vain yhden näytepussillisen verran. Jos en olisi näitä ilmaiseksi testiin saanut, olen aika epäileväinen sen suhteen, olisinko koskaan ostanut lisää Aussieta testattavaksi: ennakkoluulot olivat suuret, sillä se yksi näytepussi 3 minuutin tehohoitoa ei vakuuttanut.

Miracle Moistia kokeilinkin sitten lopulta kuitenkin yllättävän innolla, sillä näissä on addiktoiva tuoksu. Poikaystävä ei tykännyt, mutta minä rakastuin. Ensialkuun en ollut varma siitä, pidänkö tuoksusta vai en, mutta loppujen lopuksi se oli niin addiktoiva, että nuuskuttelin näitä pullosta useaan kertaan eri päivinä. Shampoo ja hoitoaine tulivat kuplamuoviin pakattuna, ja tuo kuplamuovi on yhtä addiktoivan tuoksuinen, addiktoivien kupliensa lisäksi. Aika voimakkaasti tuotteet on hajustettu, minusta shampoo vielä enemmän kuin hoitoaine, ja tuoksu tarttui myös siihen pakkausmateriaaliin. Vaikutan varmasti erittäin älykkäältä nuuhkiessani kuplamuovia.

Shampoo vaatii kaksi vaahdotuskertaa puhtaiden hiuksien saavuttamiseksi, siihen olin hieman pettynyt. Hoitoaine sen sijaan on oikein hyvä ja silottava. Olisi saanut olla jopa vielä enemmän silikoninen, mutta toisaalta johonkin tehohoitoon/hiusnaamioon yhdistettynä tämä tuo tarpeeksi kaipaamaani sileyttä.

Aussien jättikokoiset pullot maksavat Sokoksella, Anttiloissa ja Stockalla 15 euron luokkaa. Näissä tuoreimmissa Aussieissa on mukana aloe veraa. Harmittavasti shampoo on isompi (500 ml) kuin hoitoaine (400 ml), sillä minulla juuri hoitoainetta menee määrällisesti enemmän, vaikka joutuisin vaahdottamaan hiukset shampoolla kahdesti.

Nuuskikaa kun menette ohi, tuoksu on hyvin mielenkiintoinen. Varmasti jakaa mielipiteitä.

Orly Mineral FX -kokoelma: Rock the World

2012-01-22T16:00:00.000+02:00

Kynsihuollossa lakattiin tällä kertaa Orlyn Rock the Worldillä. Kiva väri, mutta minusta minulla oli vastaava jo, nimittäin Zoyan Faye. Kotona oli pakko verrata. Kynsikiekolla Faye, kynsillä Rock the World.

Faye on koostumukseltaan lirumpaa, tuossa kiekolla on muistaakseni kolme kerrosta, mutta neljäskin saisi olla ettei kuultaisi läpi. Samoin Faye on enemmän pastellista vanhaa roosaa ja Rock the World taas on viininpunaisempi. Rock the World näyttää paljon kuparisemmalta kaiken kaikkiaan, kultahippuja on enemmän. Pidän Zoyan lakasta värinä enemmän kuin tästä tummemmasta Orlystä, mutta Orly vie koostumuksella voiton.

Muistelin nähneeni kolmannenkin lähes samanlaisen lakan. Googlatessa se paljastui OPI:n It's My Yeariksi. Tässä saksalaisessa blogissa on kaikki kolme rinnan (ja vielä neljäskin, Kikon lakka).

Scholl Kovettumavoide

2012-01-21T17:00:00.001+02:00

Schollin Kovettumavoide tuli blogimiitin saaottaaviepoisenteetälmitään-kasasta, muistaakseni Virveltä. Voidetta levitetään kahdesti päivässä kovettumien alueelle. Tuloksia luvataan jo 7 päivässä.

Kuuriluontoisesti käytettynä Kovettumavoide kyllä todellakin pehmensi kovettumia. Niin tosin tekee minulla mikä tahansa tarpeeksi kosteuttava jalkavoide kuuriluontoisesti käytettynä... Myös lupaukset tahraamattomuudesta ja nopeasta imeytymisestä täyttyivät. Koostumus oli ihmeen ohutta ja siksi epäilyttävää, ei ollenkaan rasvaisen täyteläistä, mutta kovettumiin voide toimi silti. Virve käytti aikanaan tätä yhden tuubin loppuun, mutta hänellä tuote ei poistanut kovettumia. Minulla toimi kyllä. Erona Virven kokeiluun, Virve käytti raspia mutta minä en tehnyt jaloilleni mitään muuta kuurin aikana kuin suihkussa Lushin kuorivalla saippuapalalla pesemistä. Jalkani eivät tosin ole mitenkään erityisen heikossa hapessa, etenkään joulukuisen jalkahoidon jäljiltä, mutta kyllä minulla niitä kovettumia oli - ja on yhä edelleen, en ole koskaan kuullut että kellään olisi edes jalkahoidon jälkeenkään jalat kauttaaltaan vauvanpyllynpehmoiset ja kovettumattomat. Kovettumillahan on myös funktionsa, ihoa suojaa paksumpi kerros kohdassa, joka ottaa hittiä eniten. Joka tapauksessa, jaloissani on nyt kovettumia vain hyvin vähäisesti.

Mutta tämän haju. Jo ensimmäisestä kerrasta olin varma, että jos tuote haisee näin kamalalta, sen on pakko toimia. Sukkahikikin haisee paremmalta. Schollin Kovettumavoide haisee ammoniakille. Kissanpissalle tai hiusvärille. Tämän jälkeen on pakko pestä kädet ja pistää sukat jalkaan jottei haju tulisi koko ajan nenään. Haju on niin sietämätön, että lopputuubi jää minulta käyttämättä. Itsepintaisesti käytin tätä tarpeeksi pitkään, jotta pystyin arvostelun kirjoittamaan. Ilman tätä blogia en olisi käyttänyt kuin sen yhden kerran, mutta halusin kuitenkin arvostella tämän toimivuudenkin tänne. Nyt tämän kuurin jälkeen voide lentää roskiin. Ei vaan pysty, vaikka tuote sinänsä toimiikin.

Mies testaa: Shiseido Men Cleansing Foam

2012-01-20T17:00:00.004+02:00

Kävi niin hullusti, että tämän talouden ensimmäinen Shiseidon tuote ei edes ollut minulle. Edellinen Lancômen tökötti ei Miestä miellyttänyt, joten nyt otettiin kokeiluun Shiseidon puhdistusvaahto.

Shiseido olikin sitten mieluinen. Se pesi todella puhtaan tuntuiseksi. Oletin, että Mies haluaa sitä blogeissa tunnettua käsitettä "natisevan puhdas" ja kokeilin sitten yhden kerran itsekin. Shiseido pesi minulla juurikin siksi natisevan puhtaaksi - kitkaa tuli jopa liikaa, kun pesun loppuvaiheessa tuntui kuin olisi kahta kumikäsinettä hinkannut yhteen. Itseäni ei haittaa tuollainen natisevan puhtaaksi pesevä, päinvastoin, mutta rajansa kaikella. Shiseido teki kitkaisuutta ehkä hippusen verran liikaa verrattuna esimerkiksi Sensain Creamy Soapiin, joka jättää myös kitkaa jälkeensä. No mutta, tätä Mies haluaa. Natisevan puhtaalla lopputuloksella hänestä tuntuu siltä, että kasvot ovat oikeasti puhtaat.

Shiseido oli jopa niin mieleinen, että se oli Miehen mielestä paras hänen tähän asti käyttämistään. Tuote vaahtosi hyvin. Mies pitää vaahdosta, koska silloin tuntee hyvin, onko levittänyt putsaria varmasti kaikkialle kasvoille. Ymmärrän tuon, sillä vaikka vaahto sinänsä ei ole välttämätön, helpottaahan se huomattavasti levittämistä kun tuotteen määrä laajenee vaahtoutuessa. Pakkaus oli ihan kiva, "aika basic." Puhdistustuotteen koostumus putelista ulos puristaessa oli jännän paksua (ihan samanlaista kuin Sensain Creamy Soap, toim. huom.) ennen kuin sen vaahdotti. Tuoksu oli vähän saippuainen, aika neutraali. Minusta hieman yrttinen.

Shiseido lupaa, että Cleansing Foamia voisi käyttää myös parranajoon. Tähän se ei ollut paras mahdollinen. Kyllä sillä hätätilanteessa partansa kuulemma ajaa, ja matkakokoisena se olisikin kätevä kaksoistuote. Kuitenkin partavaahtona se oli Miehen mielestä "jonkun perus-Rainbown luokkaa."

Tässä pääsi käymään sillä tavalla ikävästi, että Mies tykästyi tähän niin, että ei koe tarvetta vaihtaa muuhun. Mies on löytänyt jo Sen Oikean kuorinnan ja nyt kasvoputsarinkin. Enköhän minä sille kuitenkin jotain muitakin taas rinnalle kokeiluun hanki.

Loppuneita tuotteita kommentein

2012-01-19T17:00:00.000+02:00

Taas olisi aika purkaa loppuneiden sumaa, vievät mokomat tyhjät purkit niin hirveästi tilaa! Totuttuun tapaan kommentoin tuotteita vähän myös, mutta jos tuote on käsitelty jo aiemmin kunnolla, linkkaan postaukseen.

En enää osta muuta kuin näitä Clarinsin deoja. Tämä kun ei tahraa. Ekasta tätä koskevasta postauksesta lähtien olen ollut tähän rakastunut, ja käyttänyt jo useamman loppuun.

Dermalogican Daily Microfoliant kestää ikuisuuden, vaikka omani oli samplekoko! Tykkään tästä, se on Dermalogicalta sellainen tuote, jota kannattaa kokeilla. Moni muukin tykkää Dermalogicalta juuri tästä. Tässä postauksessa lisää tuotteesta. Tämänhän minulle testiin tarjosi Kauneushoitola Inkeri Valtonen, jonka linkki tuolla oikealla blogin bannerissa onkin otsikoitu kertomaan, että kaikki Dermalogicani ovat sieltä blogia varten saatuja.

Sensain Silky Purifying Cleansing Oil (omani on 75 ml:n erikoiskoko) on ihan hyvä tehtävässään, eli siis meikinpoiston ensimmäisessä vaiheessa. Tällä meikit pois, sitten normaali kasvopesu. Tykkään kuitenkin enemmän Sensain Silky Purifying Cleansing Creamistä, joka on siis voidemainen. Makuasia, mutta pidän siitä, että se voidemainen ei valu sormien välistä.

mdFormulationsin Daily Peel Padseistä lisää tässä jutussa. Tykkäsin, harmi, että ovat aika tyyriitä.

Tigin Rockaholic-sarjan sulfaatiton shampoo Living The Dream ei tuoksu kovin hyvältä eikä sulfaatittomana pese mielestäni tarpeeksi hyvin. Toiste en osta.

Keskellä oleva pieni purkki on sellainen, jota tulen varmaan saamaan nyt perinteisesti joka joulukuussa uuden. Käymme Juristikerhon kanssa Tallinnassa Radisson SAS -hotellissa aina tuolloin, ja siellä on käytössä Anne Semonin -sarja huoneissa. Roudaan tuota sitten kotiin, kuten kaikki tunnolliset hotellihuoneestaan kaiken hyödyn irti ottavat. Anne Semoninin hiustenhoitoaine oli "ihan perus". Ei silota mitenkään erityisesti, mutta kelpaa, jos teen lettikiharaa tai muuta.

XZ. Kaikki rakastavat XZ:n tuotteita, mitä tässä nyt on blogeja lukenut. Minä en. Mulla yleensä pitää olla silikonia, jotta tulee tarpeeksi sileää. XZ:n hoitoaineissa ja shampoissa niitä ei ole. Karpalo & Kinuski -hoitoaine tuoksui ihan mukiinmenevältä, mutta tuoksu oli vähän liian mieto. Olisi saanut olla voimakkaampikin. Ostin tuon hoitoaineen juuri siksi, että tarvitsin vähemmän silottavaa hoitsikkaa kiharan alle. Siihen kelpasi hyvin.

Rakastan Escadan teinituoksuja ja niiden suihkugeeliversioita. Tämä Moon Sparkle oli ihana muuten, mutta suihkugeelin sininen väri on vähän miehekäs.

Helena Rubisteinin silmämeikinpoistoaine vei sydämeni. Tätä on pakko saada lisää. Lisää All Mascaras -silmämeikinpoistoaineesta tässä jutussa.

Dependin punainen kynsilakanpoistoaine on rakennekyntisen valinta. Poistoteho on huono, asetonittomalta ja öljyttömältä tätä tosin osaa odottaa. Halpa hinta saa minut ostamaan tätä kuitenkin aina uudestaan.

bareMineralsin mineraalipohja loppui, taas yksi tällainen, sävyssä Fairly Light (talvisävyni). Lisää on tulossa, tykkään. Lisää monessakin postauksessa bareMinerals-tagin alla.

Estée Lauderin punaan rakastuin, siitä lisää tässä postauksessa. Lopetettu sävy.

Lumenen sisarlinjan Cutrinin hiuslakasta minulla oli minikoko. Ostin vain pienen, kun halusin testata. Choozism piti lettikiharat oikein hyvin, pito oli tarpeeksi vahva. Tykkäsin.

ghd:n minikokoisesta hiuslakasta en ollut yhtä innoissani, siitä taas tässä jutussa.

Osis Refresh Dust -kuivashampoo oli taas yksi kuivashampoo muiden joukossa. En huomaa näillä oikeasti ihan hirveän suuria eroja, mutta Tigin Dirty Secret pysyy suosikkinani tuoksun, pullon ulkomuodon ja riittoisuuden takia. Osis ei kauaa kestänyt, en jaksaisi olla ostamassa koko ajan uusia. Tämä oli myös aika hintava, vaikka tarjouksesta ostinkin

Randomeja havaintoja

2012-01-19T15:00:00.002+02:00

Nopea päivitys pienistä jutuista, jotka haluan jakaa teillekin.

Olen aiemminkin puhunut siitä, kuinka tuoksumakuni on hyvin teinityttömäinen. Escadan jokainen kesätuoksu on iskenyt minuun. Serrated Beautyn blogista huomasin, että hän oli ostanut juuri laivalta Escadan Island Kissiä, joka oli ensimmäinen Escadan tuoksuni joskus 2000-luvun alussa. Ihmettelin, tutkin, ja kyllä - Escada on tuonut kolme vanhaa kesätuoksuaan uudelleen markkinoille uusissa, isoissa pulloissa juhlavuoden kunniaksi. Miniatyyreinähän noita on julkaistu ilmestymisvuoden jälkeenkin useaan otteeseen, setteinä. Moumoukin on kirjoittanut jo maanantaina aiheesta, mutta taas jotenkin huomaamattani skippasin tuonkin minua kiinnostavan postauksen. Island Kiss minulla on loppu, Sexy Graffitia minulla ei ole koskaan ollutkaan kuin miniatyyripullo, mutta Rockin' Rioa on vielä vaikka kuinka - toisenlaisessa pullossa.

Joutuu ehkä tuon Sexy Graffitin hankkimaan. Töiden jälkeen tiistaina huomasin, että nämä olivat tulleet jo Sokos Emotioniinkin.

Ja muuta ihanaa on haaveilulistalla myös, nimittäin Diorin Garden Party -kevätkokoelman ihanuus Garden Roses -luomiväripaletti:

kuva: nordstrom.com

Mutta ei tämä löytöjen määrä tähän lopu. China Glazelta taas ilmestyy Magnetix-kokoelma, kokoelma magneettisia lakkoja. Näitä onkin jo vähän odoteltu. Kauneusmessuilla oli joku ei niin laadukkaan vaikutelman antava Layla-merkki, jonka magneettilakoista en innostunut kun hinta oli mielestäni liian korkea. China Glazesta voin helpommin maksaakin. Näissä tulee myös eri kuvioita tekeviä magneetteja mukana.

Meikkipöydän uudistunut ilme

2012-01-18T17:00:00.000+02:00

Meikkipöytäni joutui pienen uudistamisen kohteeksi talven ankeudessa. Aikaisemmin meikkipöytäni näytti tältä, mutta siinä oli pieniä käytännön ongelmia. Pöytätilaa jäi liian vähän, väliaikaislamppuni olivat huonot ja keltaiset ja piianpeili, vaikka nätti onkin, oli liian pieni. Raivasin tilaa pöydälle, ostin uuden jättisuuren peilin ja paremmat valot. Piianpeili siirtyi ikkunalaudalle nököttämään, ja varastoi siellä vielä osan meikeistä.

Muutoksista tärkeimmät olivat hyvät meikkausvalot. Habitare-messuilla tutustuin tarkemmin lamppuasioihin, ja ostinkin sitten itselleni nyt myöhemmin kaksi kynttilälamppukantaista täysspektristä päivänvalolamppua. Hieman siniseltä ne alkuun vaikuttavat, mutta silmä tottuu siihen. Kaikkien maailman oppien mukaan täysspektriset päivänvalolamput pitäisivät olla juuri optimaaliset meikkaamiseen. Lamppujen jalat ovat hieman liian matalat, ne ovat taas näitä väliaikaisratkaisuja - nuo meiltä löytyi jo valmiiksi. Ei nätti viritys, mutta toimii.

Karsin pöydälle vain meikit, joita käytän jatkuvasti, tai joita yritän käyttää aktiivisemmin loppuun.

Meikkisiveltimille olen hankkinut kaksi tuollaista koeputkimikälieneekomboa Stockalta. Nämä olivat vielä ihan kohtuuhintaisia (muistaakseni 14 euroa), mutta iso versio oli mielestäni kallis (melkein 25 euroa).

Isossa on 7 osiota, johon laittaa juttuja, näitäkin ostin kuitenkin yhden. Inglot-pinoni ei oikeasti ole noin suuri. Päällimmäinen paletti on tyhjä, se on matkapaletti johon otan paleteistani sopivat napit mukaan. *seli seli*

Sain tuossa juuri viimeisen joululahjani, veljeltäni ja hänen vaimoltaan. Paketin painosta, joululahjatoiveistani ja Iittala-tarroista yhteenlaskemalla osasinkin arvata, mitä paketista paljastui. :)Iittalan Vitriini pääsi kaltaistensa viereen meikkimaailmaani, tänne laitoin minikokoiset hajuveteni.

Muissa isoissa Vitriineissä on geelieyelinereita ja silmämeikinpohjusteita.

Pikkuisessa Vitriinissäni taas säilytän Thomas Sabon rannekorujani, kätevästi keskellä pöytää, jotta on helppo ottaa kiireessä. En enää uskalla nukkua niiden kanssa, joten ne tarvitsevat säilytystilaa.

Meikkipöydän vetolaatikoissa on luomivärejä - toisessa yksittäisiä nappeja ja minipaletteja, toisessa suurempia paletteja. Näille ei ole tapahtunut muutosta sitten viimeiseen, sillä tämä järjestys osoittautui toimivaksi.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että meikkipöytäni ääressä voi nyt meikata paljon paremmin: valoa riittää ja pöytätilaa on lähes tarpeeksi. Meikkipisteellä vähemmän on enemmän.

Furminointia

2012-01-17T17:00:00.000+02:00

Kuva-arvoitus: Mikä tämä on?

Se on kovaksi pyöritelty pallo kissankarvoja. Tuon verran karvoja irtoaa yhdellä harjauskerralla lyhytkarvaisesta tavallisesta maatiaiskissasta, jota ei ole hetkeen taas harjattu. Tai ei irtoaisi, ellei käyttäisi Furminaattoria.

Universumin paras harja Furminator säästää hermoja ja vähentää kämpässä pöllyävän kissankarvan määrää. Ja kaiken lisäksi, kissani tykkää siitä!

Unohda jo Tangle Teezer, kun olet kerran käyttänyt tätä, et enää tarvitse muita harjoja tai kampoja. Okei, no ainakaan lemmikillesi. Näitä löytyy myös isompina koirille. Hinta on suolainen, omastani maksoin pari vuotta sitten jonkun melkein 40 euroa, mutta se on joka euron arvoinen.

Piikit näyttävät vähän karulta, mutta eivät satuta lemmikkiä. Reetta vain kehrää koko ajan. Kaltevuuskulmaa harjatessa muuttamalla Furminator katkoisi myös takkuja, mutta koska minun kissaani ei sellaisia tule, siltä osin en ole testannut.

Furminaattori ansaitsee oman postauksen, koska se on niin loistava kapistus.

Minikokoisia tuotteita testissä

2012-01-16T17:00:00.003+02:00

Samplekokoisista tuotteista ei hirvittävän laajaa kokoemuspohjaa saa, mutta keräsin tähän taas yhteen kokemuksia kasasta näytekokoisia purkkeja ja purnukoita.

Clarins Gentle Facial Peeling levitetään kuiville kasvoille ja poistetaan pyörivin liikkein. Minä en tykkää tämän tyyppisistä kuorinnoista. Kuoriessa sormien alla tuntuu samanlaista muhjua kuin silloin, kun ei ole pitkään aikaan kuorinut vartaloaan ja erehtyy hieromaan reittänsä saunassa. Vaikka suihkuttelisin vielä pitkän tovin, en saa tätä myöskään poistettua kasvoilta kokonaan ilman toista puhdistustuotetta. Ei jatkoon. En varmasti saa edes tuota samplea käytettyä loppuun.

Lancôme Hydra Zen Neurocalm (kuivalle iholle) ja YSL:n Hydra Feel (normaalista kuivalle iholle) olivat molemmat oikein mukavia, mitä nyt tuon pienen purkin käyttöajan ehdin testata. Kumpikin kelpasi sekä päivä- että yövoiteeksi pintakuivalle sekaiholleni, eikä kumpikaan lähtenyt rullaamaan meikin alla. Kosteutusteho oli juuri sopiva molemmissa. Lancômessa oli ihana tuoksu, YSL:ssäkin ihan kiva.

Mä olen haukkunut lyttyyn Hauschkan tuotteita jo niin moneen otteeseen, että tyydyn tässä toteamaan vain, että tämä Kasvovoide Quitte on Hauschkan tuotteeksi ihan kelpo, eli siedettävä.

Lancômen Rénergie Morpholift Yeux R.A.R.E. -silmänympärysvoide oli minulle tarpeeksi kosteuttavaa - yllätyin tosin, että tällainen anti-age-tuote saattoi olla näinkin vähärasvaisen tuntuinen. Jotenkin tuo keveys on ajanut käyttämään tätä suuremman määrän kerralla kuin mitä silmänympärysvoiteita yleensä annostelen. Silmänympärysvoiteissa nämä samplet ovat hyviä, sillä näissäkin kestää ikuisuus käyttää loppuun - olen hyvin laiska silmänrasvaaja.

Nämä kaksi luonnonkosmetiikkasamplea tulivat blogimiitin goodiebagista. BeSave! Shampoo Nourishing Dry and Damaged Hair sekä K Pour Karite Gentle Shampoo Normal to Very Dry Hair. Valitettavasti, kummastakaan en pitänyt, ja minusta ne olivat molemmat samanlaisia. Molemmissa samat viat: eivät erityisen peseviä, vaativat pesun kahdesti peräkkäin. Koostumus on ällö keltainen töhnä, tuoksu luonnonkosmetiikkamainen. Ehkä jonain päivänä luonnonkosmetiikasta saadaan minuakin houkuttelevaa.

Laveran kosteusvoiteista tuo keskimmäinen on blogimiitin goodiebagistä, reunimmaiset kertakäyttösamplet luonnonkosmetiikkamessuilta. Vasemmalta oikealle kuvassa ovat Faces Luomu-Villiruusu (kuivalle ja ikääntyvälle iholle), Faces Luomu-Kehäkukka (tasapainottava, normaalille ja sekaiholle) sekä Basis Sensitiv -linjan Luomujojoba & luomu-aloe vera (kaikille ihotyypeille). Kaikissa kolmessa oli sama ongelma: voide ei meinaa imeytyä ihoon, sitä pitää imeyttää tovi käsin. Heikoin imeytyvyys oli Basis-voiteessa, se ei meinannut imeytyä sitten millään. Luomu-Villiruusu tuoksui inhottavasti luonnonkosmetiikalle (en tykkää, erityisesti en tykkää luonnonkosmetiikan "ruusun" tuoksusta) ja rullasi meikin alla. Keskimmäinen Luomu-Kehäkukka oli näistä paras, ja se oli itse asiassa jopa ihan hyvä. Tuntui kosteuttavalta, vaikka yleensä kaipaan kuivan ihon kosteusvoidetta eikä sekaiholle tarkoitettu riitä pintakuivalle sekaiholleni. Kaiken lisäksi Luomu-Kehäkukassa oli jopa miellyttävä tuoksu! Onneksi juuri tätä näistä parasta minulla on eniten, ja noista kahdesta huonommaksi toteamastani vain kokeilupussit.

Kuitenkin, plussaa luonnonkosmetiikan sertifikaateista vaikken luonnonkosmetiikkafani olekaan, sekä erityisesti minulta plussaa vegaanisuudesta.

MAC Fix+

2012-01-15T17:00:00.001+02:00

MAC Fix+ kuvataan netissä MAC:in omilla sivuilla seuraavasti: "An aqua-spritz of vitamin and minerals, infused with a calm-the-skin blend of green tea, chamomile, cucumber, topped off with the fresh, natural, energizing scent of Sugi. Adds radiance, finishes makeup. Spray it on. Skin drinks it up!"

Luulin ostavani jo ihan nimenkin perusteella tuotteen, jonka on tarkoitus kiinnittää meikki. Näin minulle myös tiskillä sanottiin. Tässä ei kuulemma ole kuitenkaan INCI:ssä mitään, mikä voisi kiinnittää meikkiä, päinvastoin, ja sen takia Fix+ olisikin paras ihan vain kosteussuihkeena puhtaalle iholle.

En havaitse sen kummempaa pysyvyyden lisääntymistä tätä nyt pidemmän tovin käytettyäni, mutta yhteen asiaan Fix+ on erinomainen - suihkaus sitä vie puuteroiduilta kasvoilta sen kaikista jauhoisimman puuterisuuden pois, se ikään kuin sulattaa pintaa vähän.

Huijaanko itseäni, kun ostan tällaista, enkä käytä samaan tarkoitukseen soveltuvaa ihan puhdasta vettä? Todennäköisesti. Enpä taida uutta ostaa.

Gosh Long Lasting Lip Marker

2012-01-14T17:00:00.000+02:00

Minähän rakastan tussimuotoisia lipstaineja. Ihan kuin Magic Markerilla huulesi meikkaisit, aikaa menee minuutti ja kesto on käsittämätön. Esittelyssä nyt kätköistäni se ainoa, josta minulla ei vielä ollutkaan juttua.

Goshin Long Lasting Lip Markeria myy ainakin Sokos, en tiedä myykö Goshia edes kukaan muu Suomessa. Gosh on muuten minusta todella hyvä merkki Sokoksen markettipuolelle, kivoja tuotteita sopuhintaan.

Omani ostin sävyssä 003 Berry. Sinertävänpunaiset ja kirkkaat punaiset toimivat lipstaineissa parhaiten. Huulilla taas ilman mitään kiiltoa tai muuta vastaavaa päällä, kun en sellaisista pidä.

Goshin tussini on ollut minulla jo tovin, mutta nyt parin käyttökerran jälkeen se on alkanut tuntua aavistuksen kuivalta. Luvattu 12 kuukauden säilyvyys avaamisesta ei välttämättä tämän tussin kanssa tule toteutumaan, vaikka säilytänkin sitä korkki alaspäin.

Huulilla jälki on kuitenkin hyvä, tussia voi kerrostaa oikein hyvin toisin kuin Tokidokin samalla tavalla vähän kuivalta tuntunutta huulitussia.

Pienoinen pettymys kuivuutensa takia, mutta silti ihan passeli kapistus.

Muita lipstain-postauksiani voi lukea lipstain-tagin alta. Onko meitä lipstaineihin hullantuneita paljon? Huutakaa hep! Vai ovatko tussipunat olleet jollekulle kamala pettymys?

Ja huomio, jos ette ole vielä bonganneet: blogini oikeassa sivupalkissa on kysely, joka koskee muuhun kuin kosmetiikkaan liittyviä postauksiani. Olisin mielissäni, jos vastaisitte! Ensi kuun vaihteessa on luvassa isompi kysely, jossa on samassa yhteydessä arvonta vastanneiden kesken. :)

Inglotin luomivärinappien irrottaminen paletista

2012-01-13T14:30:00.002+02:00

Nyt tehdään kuulkaas historiaa taas. Minä puhun videolla. En olisi uskonut tätä tapahtuvan. Kaikkeen tuo Youtube ja vihdoinkin kunnolliseen videokuvaukseen pystyvä pokkarikamera johtaa. Arvostakaa poikaystävän villapaitaa, jonka upeat hihat tuossa heiluvat. Meikkibloggaaja inttivillapaidassa, oli kylmä ja pipi.

Huom, tämä toimii tällaisenaan vain noilla pinottavilla paleteilla, muuten täytyy hankkia jostain muualta magneetti ja soveltaa.

Oli miten oli, lupaan, että tänne ei tule videoa minusta lapsena. Isoveljellä oli mielenkiintoinen tapa hoitaa minua vanhempien ollessa poissa: se laittoi videokameran jalustalle ja jätti mut siihen selittämään kameralle. Ei siinä mitään, mä nimittäin tykkäsin siitä. Meillä on mm. yksi video, jossa noin vähän reilu 5-vuotiaana kerron pari-kolme satukirjaa läpi "katsojille" - muistan videolla sadut ulkoa niin hyvin, että kirjan sivut ovat kohti kameraa. Eroottisesti myös vispaan jalkojani auki ja kiinni, sukkahousuissani. Onneksi sentään paksut puuvillaiset sellaiset.

Stila Sheer Color Tinted Moisturizer

2012-01-12T17:00:00.001+02:00

Kuvakin on nyt ihan päin mäntyä rajattu, mutta parempaa tämä ei ansainnut.

Stilan sävytetyn kosteusvoiteen otin blogimiitistä kirppiksen jälkeisestä saa ottaa -kasasta, joten en tiedä, kenen tämä alun perin oli. Näin ollen en myös tiedä, miten tätä on säilytetty tai kuinka vanha tämä on, joten tällainen pieni varauma pitää pitää mielessä.

Mineraalipohjani loputtua kesti hetki tilata uusi, joten olen kokeillut töissä erilaisia sävytettyjä kosteusvoiteita tällä välin. Stilan versiossa hyviä puolia olivat peittävyys ja väri. Sävy Bare on oikeasti aika vaalea, ja sopi minulle oikein hyvin. Peittävyys oli myös sävytetyksi kosteusvoiteeksi oikein hyvä.

Mikä sitten mätti? Ensinnäkin, tuote ei ole tarpeeksi kosteuttava pintakuivalle sekaiholleni. Se toi vieläpä ikävästi esiin ihon pintakuivuutta, joskin positiivisena puolena antoi aika mattaisen pinnan iholle ollakseen kosteusvoide. Toisekseen, tätä pitää ravistella hyvä tovi, ja siltikin alkuun purkista tulee vain vettä ja keltaista nestettä. Jos tuotteen antaa olla viikonlopun yli työpaikalla käyttämättä, maanantaiaamuna tehokkaasta ravistelusta huolimatta saan silti ensin tuota liejua sieltä tuubista tipan. Seuraavana päivänä sitä liejua ei sentään vielä tule, mutta tuo parin päivän seisominen riittää.

En tosiaan tiedä, koska tämä on avattu. Tuote on uusittu hiljattain, tätä versiota myydään enää vain sen verran kuin varastoja riittää. Uusissa on erilainen pakkaus, koostumus ja SPF 20 (tässä vain SPF 15). Kuitenkin, tuotteelle luvataan 24 kk:n säilyvyys avaamisen jälkeen. Ylipäätään kosmetiikkatuotteet eivät minusta mene vanhaksi lainkaan niin nopeasti kuin moni hygieniafanaatikko väittää tai pakkausmerkintä antaa ymmärtää. Tämän Stilan pitäisi kaiken järjen mukaan olla ihan yhtä hyvin käytettävissä kuin äitini liikkeen lopettamisen (2007/2008 vuodenvaihde) ajoilta olevat avatut tuotteet, joita minulla on vielä kasapäin hyvin säilyneinä. Silti, tämä on vähän kuin vanhaksi mennyttä. Minulle jäi niin vahva epäluottamus, etten uskaltaisi ostaa tätä vertailukokeiluun avaamattomanakaan, vaikka halvalla saisin.

Makeupalley.comin arvosteluista bongattua: "Another TERRIBLE thing was that the formula separates OFTEN, so I had to shake the crap out of the bottle just to get some of it mixed if it's been sitting there for a while in the same upright position."
Ulta.comista, uudemmasta versiosta kerrottua: "The contents do get liquidy in the tube and you need to shake it up before squeezing some out."

Eli samaa ongelma kuin minulla.

Kenen tämä alunperin oli? Muistatko, koska avasit?

Viikon (jollei jopa kuukauden) yllättäjä - ja Lumenelta!

2012-01-11T17:00:00.001+02:00

Ohhoh.

Aika moni lukijoista on vähintään rivien välistä lukenut, että Lumene ei ole mun juttuni. Mulla on liikaa huonoja kokemuksia: teini-iässä tarpeeksi sopiva kalmankalpea meikkivoide löytyi Lumenelta, ja siihen laatuun oli tyydyttävä. Kerran teininä ostin mustan kajalin, jota ei kirveellääkään saanut minun waterlinelleni levitettyä - meni käyttämättömänä roskiin. Katkerien pettymysten lisäksi minulla on lähinnä sellaisia semihyviä kokemuksia, mitäänsanomattomia kokemuksia ja vain harvoja oikein hyviä kokemuksia. Hyvistä mainittakoon lipstain-tussi, josta tosin lähes identtinen versiohan löytyi jo aiemmin Revlonilta.

Kuitenkin yhden halpisostoksen tein tässä vähän aikaa sitten, poikkeuksellisesti ennakkoluuloistani huolimatta Lumenelta. Jos Paula Begoun huolii parhaiden tuotteiden listallensa yhden suomalaisenkin, onhan sitä nyt sentään jo isänmaata ajatellen kokeiltava, kun en tuonne inttiinkään halua mennä maatani puolustamaan. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että Paula harmittavan usein - laajasta INCI-sivistyksestään huolimatta tai siitä johtuen - on tuotteista aivan toista mieltä kuin minä, koska leimaa suunnilleen kaiken maan ja taivaan välillä vaaralliseksi, haitalliseksi ja ärsyttäväksi. No, kappas kokeiluani. Yllätyin suuremman kerran.

Lumenen meikinpuhdistusliinat, Sensitive Touch Gentle Cleansing Wipes -puhdistusliinat ovat kiireisen ihmisen valinta. Ja näemmä myös Paulan valinta. Paulan arvostelemassa tuotteessa näitä tosin on pakkauksessa vain kymmenen, minun pakkauksessani on 25. Paulan sivun mukaan hinta Jenkkilässä tämän hetken kurssilla noin 24 senttiä per liina. Kappalehintahan Suomessa (18 senttiä per liina Tarjoustalon hinnalla) on tietysti halvempi jo siitäkin syystä, että ollaan tuotteen kotimaassa, ja lisäksi pakkaukseni on isompi.

Minä käytän kasvojen puhdistukseen tarkoitetuissa tuotteissa aina vertailukohtana monen vihaamaa, monen rakastamaa Cliniquen Clarifying Lotion 2 -kasvovettä. Vaikka kasvot tuntuisivat kuinka puhtaalta tahansa, Klinikin kakkonen saa niistä silti jotain kuraa irti. Tähän välihuomautuksena, mulla on yhä käytössä vanha, tujumpi versio tuosta kasvovedestä. No, jos siitä naamasta on vielä jotain saatavissa irti Cliniquella, se ei mielestäni ole täysin puhdas. Ja useimpien tuotteiden kanssa näin on. Pesin sitten Sensain Sponge Chiefillä ja puhdistustuotteella, lavuaarin yllä käsin tai putsaria suihkussa käyttäen, yleensä tämän jälkeen saan vielä irti jotain ällöttävää kuraa naamavärkistäni, oli putsari mikä tahansa. Totta kai, kun tuo alkoholipommikasvovesi syväpuhdistaa tehokkaammin kuin Klorite.

Mutta Lumenen rätithän tekivät sitten ihmeen. Alkuun minulla oli ensimmäisinä päivinä kasvoilla vain työ"meikki": meikkipohjana mineraalipuuterini loputtua (uutta postista odotellessa...) olen käyttänyt ihan pelkkää Garnierin BB Creamia tai muuta sävytettyä kosteusvoidetta. Tämähän ei ole kovin paljoa. Lumenen liinoilla tuo kaikki lähti niin, että minään kertana en saanut enää Lumenen liinan jälkeen mitään likaa tai meikkiä irti Cliniquen kasvovedellä. Olin ihmeissäni, mutta silti vähän skeptinen. No, kokeiluni kunnollisen meikkivoide-peiteväri-puuteri-meikkipohjan kanssa osoittivat, että sama ihme tapahtuu myös paksun meikkikerroksen kanssa. Kunnon meikin kanssa tarvitsen toki kaksi liinaa puhdistukseen, mutta näiden kahden liinan jälkeen - ei mitään jälkeäkään meikkijäämistä Cliniquen kasvoveteen kostutetussa vanulapussa!

Ja tätä ihmettä päivittelenkin sitten hetken. Vielä kaiken lisäksi, nämä liinat eivät jätä ihoa mitenkään puhtaan tuntuiseksi - ainakin, jos puhtaan tuntuiselta odottaa pientä kiristelyä, kuivuutta, kiiltelyä tai edes jotain erilaista tunnetta. Iho jää pehmeäksi, ei kuivaksi, ei kiristä, eikä se huuda tai edes hennosti pyydä kosteusvoidetta. En uskoisi, että nämä puhdistavat mitään, ellen sitä pystyisi todistamaan kaikkivoipan Clinique Clarifying Lotion 2:n edessä.

Ainoa haittapuoli on tietysti se, että eiväthän nämä tällaisessa pakkauksessa ikuisesti säily. Jos ne unohtaa kaapin perälle, ne kuivuvat. Kuten Cif-ikkunanpesuliinani, jotka kuivuvat samanlaiseen pakkaukseensa muistuttaen minua inhottavasti siitä, että kämpän peilit voisi pyyhkiä useamminkin.

Vedenkestävää silmämeikkiä joutuu kyllä hinkkaamaan eikä kaikki lähde, mutta kevyen silmämeikin liinat poistavat ihan hyvin, kirvelemättä.

Mutta siis festareille ihan ehdoton, vedettömiin olosuhteisiin ihan ehdoton, kiireeseen ihan ehdoton. Kaiken tämän hoitaa myös Cliniquen Clarifying Lotion 2, mutta se ei välttämättä minua herkemmälle iholle sovi.

No jo on maailmankirjat sekaisin. Kahdellakin tapaa: a) minä kehun Lumenea näinkin vuolaasti ja b) olen Paula Begounin kanssa yhtä mieltä ja totean hyväksi tuotteen, joka on hellävarainen.

Ja muuten Nunnukae, voitit sen minimaalisen arvontani, laitan sinulle sähköpostia. Pistä minulle vastauksessa osoitteesi, ja lähetän Illamasquan tuoksunäytteen sinulle. :)

Illamasqua Magenta Muse -kokoelma: Poke

2012-01-10T17:00:00.003+02:00

Brittimerkki Illamasqua vetoaa muhun ihan hulluna. Siinä kolahtaa about kaikki, selailkaapa vaikka noita sivuja ja katselkaa vanhoja lookkeja... Hintakin on kohtuullinen.

Kynsilakkavalikoimasta himoitsin tätä sävyä Poke jo vähän pidempään, mutta kun olen seuraillut tilannetta, se on ollut valmistajalta loppu. Nyt sain kuitenkin omani.

Poke on kirkkaanvioletti, hieman punaiseen taittava. Se on shimmerinen: kaukaa katsoessa shimmer on hopeista, mutta aivan läheltä se näyttää siniseltä. Sävy ilmestyi Magenta Muse -kokoelmassa.

Illamasqualta tuli vuoden lopussa myös tuoksu, Freak. Sain siitä samplen, mutta en tykännyt. Liian voimakas minulle.

Tajusin, että tämä menee tavallisessa kirjeessäkin enkä siitä joudu paljoa maksamaan jos jollekin lähetän, joten mitä tätä itsellä säästelemään. Kerran kokeiltu testeri lähtee sille, joka sen haluaa - jos tässä nyt päivän sisään ilmoittautuu useampikin halukas ottaja, niin arvon saajan 11.1. klo 17.

Siirappia

2012-01-10T12:45:00.000+02:00

Mennään muuten nyt blogin aihepiiristä hyvin kauas. Ällömakeaa ja siirappista.

Mä olin ehkä jotain 14-15 kun selailin IRC-Galleriaa ja näin jotain, mihin jäi silmät kiinni. Siihen aikaa IRC-Galleriassa ei ollut käyttäjiä kuin ihan säälittävä määrä, Hämeenlinnan kaikki gallerialaiset pystyi selaamaan varmaan 15 minuutissa läpi. Mä näin sellaisen pojan, joka oli ihan hirvittävän suloinen. Kävin aina silloin tällöin katsomassa sen kuvia, ihan noin huvikseen.

Näin tuon saman pojan livenä, kun olin 17. En muista häntä, muistan kyllä hämärästi uuden kaverini (ja tulevan kämppikseni) synttäreillä olleen jonkin pariskunnan, jonka ylimielisyys oli havaittavissa kaukaa. Tai ainakin sellainen kuva minulle jäi, sen pariskunnan miehen takia. Minusta jäi kuulemma kuva rasittavana kikattavana teinigoottina laumassa muiden samanlaisten kanssa, tosin epäilen hieman tuota kuvaa, koska en tuntenut synttäreiltä ketään muuta kuin sen tulevan kämppikseni. Kyllä mä varmasti jotain puhuinkin niiden muiden kanssa, mutta en minä heidän porukkaansa kyllä mitenkään kuulunut.

No, muutin tosiaan tämän synttärisankarin kämppikseksi Kallioon lukion viimeisenä vuonna, huhtikuussa kun Pykälän valmennuskurssit alkoivat. Pääsin sisään oikikseen. Kämppis sanoi, että hän tuntee sieltä sen yhden pojan. Juu, minäkin olin huomannut. Olihan se jossain noissa Club Anvilissa sun muissa bileissä ollut, se sama poika sieltä IRC-Galleriasta. Muuttunut vuosien varrella, mutta ehkä ihan hyvä niin. Olin minäkin heittänyt menemään mustan huulipunan ja vitivalkoisen puuterin - joka muuten harmitti vietävästi tuossa vähän aikaa sitten, kun Juristikerholla oli goottibileet. Sivuhyppäyksenä juonesta, poika IRC-Galleriasta ei ollut heittänyt menemään kuitenkaan PVC-housujaan, jotka sille yhä meni päälle goottibileissä. Sittemmin ne muuten varastettiin. Onnea vaan niillekin varkaille elämäänsä.

Kerran juttelin sille koulussa. Tai oikeastaan juttelin erään minun vuoden fuksini kanssa, joka tunsi tämän pojan myös, ja poika tuli paikalle pyöränsä kanssa ja jutteli sille toiselle tytölle. Voikohan sitä enää pojaksi sanoa, mieshän siitä oli kasvanut. Ikääkin oli jo joitain vuosia yli kahdenkympin.

Jossain vaiheessa se pyysi minua Facebook-kaveriksi. Kyllähän me toistemme nimet ja naamat tiedettiin, vaikkei varsinaisesti koskaan oltu mitään juteltukaan kunnolla. Taisimme olla molemmat tahoillamme varattuja vielä siihen aikaan.

Olin tuohon aikaan töissä ravintolassa, jossa oli töissä myös erään suomalaisen tyttöbändin jäsen. Tämä mies kävi baarissamme pariin kertaan, lähinnä kertomassa minulle, kuinka ihana tuo tyttöbändin jäsen on. EVVK.

En olisi voinut kuvitellakaan, että olisin toivonut koskaan meille mitään parisuhdetta. Olimme mielestäni aivan eri tasoilla. Minulla oli jonkinsorttinen käsitys siitä, että hän on vähän niin kuin niitä yläasteen suosittuja tyyppejä ja minä niitä epäsuosittuja, tosin sovellettuna aikuisten elämään. Minkä ihmeen takia se minusta olisi koskaan kiinnostunutkaan, itsetuntonikin oli niin onneton, että en olisi voinut kuvitellakaan kirjoittavani esim. jotain blogia.

Kerran se sitten eksyi Hämäläis-Osakunnalle Juristikerhon pitsailtaan. Pitsaillan tarkoituksena on houkutella mukaan fukseja, mutta hän oli tullut parin kaverinsa kanssa ihan muuten vaan. Täytin työhakemusta ennen bileitä, tuo mies tuli rasittavasti tuijottamaan tietokoneelleni. Ja aukoi päätä. Koko illan aukoi päätä. Pelasimme myös pokeria, voitin koko porukan. Tästä on nyt kolme vuotta ja risat, ja taitaa olla viimeinen kerta, kun olen pokeriturnauksen voittanut. No, takaisin asiaan, en ollut aivan varma siitä, onko tuo pään aukominen nyt ilkeämielistä vai ei, joka tapauksessa tapaus jotenkin vähän kiehtoi. Kävelin yläkertaan tämä mies perässäni, ja jostain sieltä v*ttuilun ja egoilun välistä kuului "Sulla on muuten hyvä perse." Se oli menoa sitten. Mies katui noita sanojaan jälkeenpäin, sillä ei ole sen jälkeen eroon minusta päässyt. :)

Heti alkuun se teki selväksi, että tästä ei sitten tule mitään parisuhdetta. Puolen vuoden samassa sängyssä nukkumisen jälkeen lopulta se myöntyi tunnustamaan, että faktisestihan me seurustelemme. Tuon pitsaillan jälkeen kun ei ole niin paljon niitä öitä ollut, että olisimme nukkuneet eri paikoissa. Pisimpään olemme olleet erossa ensimmäisenä jouluna, jolloin emme vielä menneet samaan paikkaan, sekä hänen kertausharjoitustensa ajan.

Minussa oli sitten kuitenkin jotain. Kuulemma ihan alkuun se, että osasin sanoa hänelle takaisin jotain terävää. Minä taas olin jo aivan myyty alusta lähtien, työkavereillekin näytin kuvia ihastuksestani töissä kyllästymiseen asti.

Viime kesänä muutimme yhteen. Ei ollut mitään järkeä asua kahdessa eri osoitteessa, kun käytännössä suurimman osan ajasta olimme minun luonani - minun, koska minulla oli ja on kissa. Nykyisin meillä on kissa.

Minä haluan kihloihin, naimisiin, mahdollisesti jonkinlaisen perheen jossain välissä ja olla yhdessä kun olemme mummo ja pappa. Meistä tulee maailman herttaisin vanhuspari. Tai sitten eroamme sen jälkeen, kun tämä ajastettu postaus ilmestyy, sillä en kysynyt minkäänlaista lupaa tämän tekstin julkaisemiseen.

Blogger kysyy tekstiä kirjoittaessa blogitekstille tunnisteita. Tämä postaus voisi mennä niistä kolmesta Bloggerin ehdottamasta viimeiseen, sillä tuo samainen sana oli ja on edelleen sen IRC-Gallerian pojan gallerianick.

Zoya Crystal (ja koira, 1 kpl, söpö)

2012-01-09T17:00:00.002+02:00

Loppiaisena kuuluu ilmeisesti ottaa joulukoristeet pois, minä vaihdoin loppiaiseksi joulukynsilakat pois. Zoyan Crystal on metallisininen lakka, jossa on kultahippuja. Ei mitään jännää duochromea tällä kertaa, mutta ihan hauska väri. Lakkaus meni vähän sinne päin, sillä kesken lakkaukseni poikaystävä leikkasi itselleen jäätelöä, sohaisi sormeensa ja sitä paikkaillessa sitten meni vähän lakka ruttuun.

Meillä oli loppiaisena pienimuotoinen suunnittelupalaveri-ilta. Sinne oli tulossa koira, ja pelkäsin vähän etukäteen. Tiesin, että se on pentu, mutta pelkään koiria. Erityisesti kaikkia terrierityyppisiä, leikkisiä, metsästyskoiratyyppisiä ja isoja koiria.

Ei tätä sitten paljon oikein voinutkaan pelätä. Hassu makkarapötkö se oli.

Ja ettei menisi liian koirapitoiseksi, lisätään tänne ihan offtopicci video lainassa olevasta Canon Selphy -tulostimesta tulostamassa kissani kuvaa. Jessus se härveli miettii kauan tuota tulostamista. Ihan elämäni eka video tässä blogissa. Ei, ette jatkossakaan saa mua videolle selittämään mitään, oon esiintymiskammoinen ja näytän typerältä videolla.

Good hair day

2012-01-08T14:00:00.005+02:00

ghd Pink Orchid. Voi, kuinka olenkaan himoinnut sinua. Ja nyt me saimme toisemme. Panda sanoi, että jos olisin suoristusrauta, olisin Pink Orchid. Ja oikeassa oli, on niin minun näköiseni limited edition että huh.

Mutta miksi, oi miksi sinutkin on päätetty tyylikeinona kirjoittaa pienellä. GHD olisi parempi. Olen varmasti aiemmin puhunut blogissa GHD:stä ghd:n sijaan, mutta pysytään nyt kirjoitusasulle uskollisena, kuten bareMineralsinkin kanssa teen.

Pink Orchid on himottanut jo pidempään, juuri tuo versio ghd-raudasta. Pelkäsin, että limited edition poistuu, ennen kuin ehdin sen hankkimaan. Nyt sain sen joululahjaksi, tosin hieman myöhässä. Poikaystäväni sen minulle tilasi, kun oli ensin kuunnellut hieman itkujani. Osallistuin kuukauden sisään kahteen kertaan tapahtumaan, jossa minulla oli mahdollisuus voittaa ghd, molemmilla kerroilla voittomahdollisuus oli heikko (3-5%) mutta kuitenkin suurempi kuin yleensä arvonnoissa. En voittanut. Blogimiitissä ghd meni HeidiB:lle, ja hän pitkän blogiuransa takia olisi ansainnut vaikka kaksikin. No, tavallaan voitto minulle, sillä ensimmäisessä tapahtumassa (More to Loven ja Sydämen Pohjasta -kampaamon tapahtumassa) arvottiin Scarlet-versio, miitissä tuo tavallinen Gold-versio, ja minähän halusin tämän Pink Orchidin.

En ole viitsinyt ostaa ghd:tä, sillä edellinen suoristusrautani oli oikein hyvä. Se oli Herstyler (kyllä, juuri se, mitä myydään Kauneusmessuilla, muilla messuilla ja Kampin keskuksessa), jonka ostin markkinoinnin tuomasta huonosta imagosta piittaamatta kuulemieni kehujen perusteella. Herstyler ajoi asiansa, ja olihan se edullisempi kuin ghd ja siten ehkä säästäväisen ihmisen kannalta älykkäämpi hankinta. Ostos-TV-imago vei kaiken glamourin pois, mutta Herstyler suoristi siten kuin halusinkin. Siinä oli ainoastaan yksi ärsyttävä vika - virtanappi, joka jäi hiuksiin inhottavasti kiinni ja repi niitä.

Kun tarpeeksi kauan jotain himoitsen, lopulta se on sitten pakko saada, tai muuten kadun puoli elämää ostamattajättämispäätöstäni. Oikeasti puoli elämää: muistan yhdet hirvittävät Spice Girls -tyyliset plateausaappaat, jotka näin joskus 10-vuotiaana ulkomailla. Vielä tänäkin päivänä mietin, miksen ostanut niitä. Ne kun ovat mielessä yhä, yli puolen elämän jälkeen. Jos olisin ostanut ja jos menisivät jalkaan yhä, keksisin niille yhä vähintäänkin naamiaisasukäyttöä. Mutta ei. Käytin rahani halpoihin tarroihin, pyyhekumeihin ja muuhun sälään.

ghd tuli sitten vihdoin kotiin. Paljon tämän hienompaa limited editionia siitä ei saakaan. "Pink is back! But this time it's a shade darker," markkinoi ghd itse. Juuri mua. Magenta tuo ennemmin on, tai violetti tai fuksia, ei mikään perinteinen pinkki. Enemmän violetti minusta kuin pinkki.

Ensikosketus tapahtui eräänä aamuna suihkun ja föönauksen jälkeen. Laitoin raudan töpselin seinään, painoin virtanappia, siihen syttyi violetti valo. Ehdin ajatella: "wau, se on violetti toi valokin... hetkinen... eikös se vilkukaan? Aa, nyt vilkkuu," ja laskin raudan pöydälle. Sen kun pitäisi vilkkua kunnes se lämpenee tarpeeksi, ja antaa sitten äänimerkki. Laskin sen raudan kädestäni, otin hiuspinnin käteen laittaakseni hiusten päällimmäisen osion pois tieltä, mutta ennen kuin sain tukkaani kietaistua pinnin alle, laite piippasi jo valmiuttaan. Sanoin ihan oikeasti ääneen "No et voi vittu olla tosissas," ja juuri noilla sanoilla, anteeksi kielenkäyttöni. Mutta kyllä, tämä härveli vei ehkä parikymmentä sekuntia kuumeta valmiiksi. Tiesin, että se on nopea, mutta että noin nopea. :O

violetti vilkkuvalo :)

Ensimmäisen kokemukseni perusteella ghd vaikutti ehkä kuumemmalta kuin aikaisempi rautani, mutta ilmeisesti näin ei kai olekaan. Herstylerin pitäisi lämmetä noin 225 asteeseen, ghd:n jonnekin 185 asteeseen. Toisella kerralla en enää huomannut, ettäkö se olisi tuntunut kuumemmalta. Liekö sitten johtunut eroista siinä, miten kuivaksi olin hiukseni föönannut ja minkä verran niissä oli suoristusmömmöjä ja lämpösuojaa. Tuo on merkittävä tekijä, sillä totta kai hiukset vaurioituvat sitä enemmän, mitä kuumemmalla niitä käsittelee.

ghd pitää minulla suoristuksen kaksi päivää - Herstyler piti päivän. Kiharoita en ole opetellut tekemään, pelkään polttavani hiukset pilalle opetellessani. Kerran kokeilin pariin suortuvaan, ei onnistunut. Pitäisi kaivaa joku opetusvideo netistä.

Alhaisempi lämpö, suoristusten pysyminen pidempään parempana ja inhottavan virtanapin puuttuminen tekevät ghd:stä aiempaa Herstyleriani paremman, vaikka täytyy sanoa, että siihen ne käytön erot sitten jäävätkin. Herstylerissa ei myöskään ole "kelluvia" levyjä, ghd:n levyt on tehty kelluviksi ja näin joustaviksi. Sen pitäisi vaikuttaa lämmön tasaisempaan jakaantumiseen. Ennen Herstyleria minulla oli ikivanha vuonna 2002 ostettu suoristusrauta, joka oli onneton kapistus. Vaihdettuani sen Herstyleriin koin wow-efektin, koska nykyiset suoristusraudat ovat aivan eri maailmasta. Samanlaista wow-efektiä ei tullut ghd:stä, se on parempi mutta ei niin merkittävästi parempi, että tässä olisi maailmani mullistunut. Rakastan pinkkiä orkideaani kuitenkin enemmän kuin laitteita voi edes rakastaa.

Huomautuksena vielä, tämä ghd kuuluu viimeisimpään eli viidennen sukupolven ghd-rautoihin (Model 5.0), kaikki tässä kertomani ei siis päde aiempiin. Niistä minulla ei ole kokemusta.

Sitten vielä tällainen pikku vinkki. Jos ostatte rautanne Briteistä, se tulee brittiläisen töpselin kera. Minähän tietysti heti menin soittamaan poikaystävälle, että tuo minulle kotiin tullessaan muuntajan mukana. Tutkin asiaa vasta puhelun jälkeen - virtapiuhan päässä oleva härveli näytti niin heppoiselta, että arvelin sen olevan mahdollisesti irrotettava. Käyttöohjeeseen perehtymällä selvisi, että sen saa ruuvattua irti, ja alla on tavallinen töpseli. Onneksi poikaystävä ei ollut ehtinyt tehdä asian eteen mitään, joten ei ostettu turhaa muuntajaa. Älkää siis soittako paniikissa kellekään, että tarvitsette muuntajaa. Soittakaa, että tarvitsette ruuvimeisselin. Huonolla tuurilla tosin saatte silloin vodkaa ja appelsiinimehua.

Mun piti tätä postausta varten googlata, onko oikea muoto irrotettava vai irroitettava. Nytpä muistan taas sitten senkin. Irrottaa.

Joku sitä kuitenkin kysyy, niin ei, en ole kokeillut Cloud Ninen rautoja. Ajattelin ostaa matkakokoisen sellaisen jossain vaiheessa. ghd:n asiakaspalvelu ei ole kohdellut minua huonosti, joten mulla ei ole Mungolifen kaltaisia antipatioita ghd:tä kohtaan. Mistään ei myöskään löydy informaatiota siitä, keitä nämä "from the creators of ghd"-ihmiset ovat, jotka Cloud Ninea lähtevät tekemään, potkittiinko heidät mahdollisesti pois firmasta vai mikä on historia. Kuulun mieluummin alkuperäisen leiriin, ellei joku joskus kerro minulle päteviä syitä siirtyä Cloud Ninen kannattajiin - esim. ghd:n työntekijöiden kohtelu, alkuperäisten idean keksineiden potkiminen pois Jemellan palveluksesta töykeästi tai muu tuollainen voisi saada minut vaihtamaan leiriä.

EDIT: Mungolifen mukaan historia on sellainen, että ghd:n kehittäjillä oli kilpailukieltosopimus, jonka määräaika meni umpeen, ja sitten syntyi Cloud Nine. Muualta en ole vieläkään löytänyt tietoa asiasta.

EDIT: Bongasin myös, että Mungolifessa valiteltu johdon rikkoutuminen jo toiseen kertaan oli ilmeisesti nelosgeneraation tyyppivika. 5.0:ssa on toisenlainen piuhasysteemi. Huh, onneksi. Tuo sivusto on muuten harvinaisen kätevä, kun etsii vähän erilaista tietoa ghd:stä - tietoa siitä, mitä siellä on oikeasti sisällä, mitä on muutettu mallissa, mitä milläkin malleilla on tyyppivikana...

Tyttö ilman helmikorvakoura

2012-01-07T16:00:00.001+02:00

Sen lisäksi, että näitä on hauska lukea, tykkään myös vastata kysymyksiin, joihin googlaajat ovat blogistani hakeneet vastausta. Jos sitä joku googlaa, hyvin mahdollisesti joku toinenkin. Tässä siis taas kasa hakusanoja, joilla blogiini on Google Analyticsin mukaan viime aikoina tultu. Itse asiassa valmistelin tätä uusinta Analytics-postausta jo elokuussa, mutten näemmä koskaan julkaissut sitä...

Ensin vähän trendejä taas. Viimeisen parin kuukauden ajan haetuimpia asioita ovat olleet mm. Mariela Sarkima ja hänen kirjansa Make Up Bible, Klippoteket-kuivashampoo, Lancôme Teint Miracle, Dermalogica, aspiriinikuorinta, Shellac-lakkaus, ghd, Paula Begoun, Lush Snow Fairy -suihkugeeli (ymmärrettävää, Lushissa vain joulunajan tuote) ja Garnier BB Cream (tämähän juuri vasta ilmestyi kauppoihin).

Sitten niihin hakusanoihin.

Klippoteket kuivashampoo mistä
- Ainakin Sokokselta saa.

hyvä kuivashampoo
paras kuivashampoo
- Kaikki kokeilemani ovat hyvin lähellä toisiaan, Lee Staffordista en kyllä tykännyt. Biozell oli lemppari, mutta olen palannut takaisin Tigin Rockaholic Dirty Secretiin siksi, että en jaksa olla koko ajan ostamassa uutta. Tigi kestää kauan, nuo viisi muuta kokeilemaani (mukaan lukien Klippoteket, Osis ja got2be) loppuvat liian nopeasti. En ole törmännyt Tigieni kanssa korkkiongelmiin, mistä monissa blogeissa valitettiin aikanaan, sillä avopuolison ohjeen mukaisesti suihkautan viimeisen suihkauksen kovalla paineella pullo ylösalaisin lavuaariin. Ei jää pihisemään tai vuotamaan.

bareminerals kuivattaa
- Vaihda mattapohjasta Originaliin, joillekin ei sovi se mattapohja. Toisin päin myös, joillekin ei sovi se originaali.

"heikki vilja"
heikki vilja
- Nyt Heikki lakkaa googlaamasta itseäsi!! :P

luotaantyöntävät ihmiset
- Onneksi olkoon, oikeaan paikkaan pääsit! Mutta miksi halusit luokseni? Tuuppasin sinut heti kuitenkin pois. :(

mulla ei ikinä särje päätä
- Joo, tervetuloa kerhoon. Aiemmin viime vuoden syksyllä/alkutalvella oli ensimmäistä kertaa tuota ongelmaa, mutta se ratkesi unirytmin tasaamisella. Nykyään tulee vain harvoin, ja liittyy unirytmiin.

orly cosmic fx
- Kaikki kokoelman sävyt löytyvät kynsilläni samannimisen tagin alta.

sonia lehto blogi
blogi sonia
sonia blogi
sonia lehto
sonian blogi
- Stalkkerit. :P Koko nimeäni täällä ei ole kai muualla kuin postauksessa, jossa kerroin FB-profiilini kauneusmessujen blogimiitti-yhteydenottoja varten. Nämä hakusanat olivat jo ajalta ennen sitä. Olivian juttuun, jossa minulta kysyttiin suosikkituotteita, annoin myös koko nimeni.

bare minerals kuinka kauan pitää pyöritellä
- Samaa mietin aikanaan. Pyörittelen itse näemmä saman aikaa kuin merkin kouluttaja, joten lienee ihan hyvä määrä. Pyörittelen vain sen aikaa, että pohja leviää tasaisesti, en mitenkään erikseen hiero sitä syvälle ihoon.

bileet oikis
- Now we're talking! Parhaat bileet imo on Hämäläis-Osakunnan Juristikerholla, mutta Pykälän pippaloista etenkin Phuksiaiset, Syyskauden avajaiset ja Punssikahvit ovat ehdottomia.

eka koulupäivä meikki
- No mun meikit ei kylläkään sovellu varmaan oikeasti tähän tarkoitukseen, viime vuonna taisin aloittaa äidinkielen pajassa vuoteni violetti-sinisellä överiräikeällä silmämeikillä. Ehdottaisin ennemmin jotain takuuvarmaa laimeaa arkimeikkiä. Paitsi jos menet ala-asteelle ensimmäistä päivää.

industrial ei parane
- Ei parantunut minullakaan kuin toinen puoli. Korvan rustossa tosin voi puolitoista vuottakin olla ihan normaali paranemisaika. Ota pois, jos ryhtyy kasvamaan ulos. Jos taas industrial-musiikin kanssa on ongelmia, vaihda genreä.

inglot voiko niitä nappeja itse poistaa ja irrottaa
- Voi. Helpoiten pinottavien palettien kannen magneetilla reunasta kiinni nappaamalla. Jos ei paletissa ole sellaista läpinäkyvää kantta niin jollain toisella magneetilla. Mä olen pyytänyt aina liikkeessä, etteivät edes laita niitä valmiiksi palettiin.

kuinka lyhyisiin kynsiin saa rakennekynnet
- Ihan niin lyhyisiin kuin haluaa, tipeillä tehtynä (tavanomaisin tekotapa). Jos taas haluaa muotilla, jota kaikki kynsien tekijät eivät edes osaa, riippuu vaadittava kynnen pituus kynsimuotoilijan taidoista. Hyvä tekijä saa muotilla ihan lyhyisiinkin kynsiin.

akryylimassa muotilla vai ilman
- Mulla pysyy paremmin muotilla tehdyt. Näihin rakennekynsijuttuihin ihmiset toivottavasti ovatkin löytäneet vastauksen, kirjoitin niistä pidemmänkin jutun kerran.

lancome amerikan sävyt
- Lancômen tuotevalikoima vaihtelee maittain maahantuojasta riippuen, ja lisäksi USA:n markkinoille tehdään tuotteita erikseenkin. Monissa on jopa erilainen hylsy tai eri värit. Käytännössä suuri ongelma on se, miten tietää oikean meikkivoiteen ja puuterin sävyn - meillä kun ne ovat täällä 010, 01 jne. ja Jenkkilässä taas aivan jotain muuta. Sävyjen vastaavuustaulukkoa en ole vielä löytänyt, olisi mukava löytää. Kertokaa minullekin.

nikotiinipurukumi hampaidenvalkaisu
- Minulle ainakin sanottiin, että saa käyttää.

dermalogica dermosil
dermosil ja dermalogica
- Ovat kaksi eri asiaa. Minäkin tuppasin sekoittamaan nämä kaksi, ennen kuin molemmista oli kokemusta viime vuonna.

huulikoru kasvaa ulos
- Hyvin harvinaista, jos kyseessä on medusa, labret tai madonna. Ota äkkiä pois, ettei jätä rumaa arpea (paitsi jos on tulehtunut, tulehdus pitää hoitaa ensin). Vertikaalinen saattaa vähän liikkuakin, mutta enpä ole koskaan kuullut labretin uloskasvamisesta. Yleensä labret paraneekin ihan alle kuukaudessa.

mineraalipohja tavallinen puuteri
- Tavallisella puuterilla et saa peittävyyttä niin, että se kävisi meikkipohjasta. Pohja jää jauhoiseksi. Hyvällä meikkipuuterilla voit tehdä koko pohjan. Silti sekin tuppaa jäämään jauhoiseksi. Mineraalipohjassani (bareMinerals Original) en ole tällaista huomannut, mutta yhä voisin sanoa, että tuote on kuin maailman loistavinta meikkipuuteria.

myykö stockmann escadan tuoksuja
- Myy.

täydellinen violetti luomiväri
- Pigmenttisyytensä ja sävynsä vuoksi sanon, että Make Up Foreverin sävy 92.

tyttö ilman helmikorvakorua konad
- Hmm. Mä olen kokeillut konadointia muutaman kerran. Mulla on välineet, Konadin omat lakat, stamperit, levynpidikkeet ja levyt, mutta perfektionismini ei tykkää tuloksesta. Harjoittelemalla paljon voisin varmasti saada jotain aikaiseksi, mutta näillä taidoilla ei toimi. Tykkään lähinnä vain koko kynnen kuvioista, mutta Konadin laatoissa olevat ovat liian pieniä kynsilleni niin leveys- kuin pituussuunnassakin. Joudun lakkaamaan kärjet ranskalaisesti. Mulla menee koko ilta, pari ruokalusikallista kynsilakanpoistoainetta ja hermot, enkä siltikään saa niin hyvää tulosta kuin mitä vaatisin. Lisäksi en tykkää uittaa rakennekynsiä kynsilakanpoistoaineessa, vaikka asetonitonta käytänkin.

Siinä on ihan ensimmäinen konad-kokeiluni, kuva otettu aika tammikuussa 2010. Meni hermot aluslakan vaihtamiseen, joten tein sitten ilman aluslakkaa. Olen toteuttanut vastaavat toiseen kertaan aluslakan kanssa, meni koko ilta ja hermot, ja siksi on vähän jäänyt tuo Konad. En myöskään ole kehdannut koskaan julkaista tätä kuvaa. Nyt tuli sitten. Ja oikein taginkin vielä perustin Konadia varten. Ehkä joskus taas uudestaan.

ghd
- Vihdoin minullakin, sain joulun jälkeen myöhäisenä joululahjana.

lancome visionnaire
- Tulossa juttua, kunhan äitini on testannut tarpeeksi pitkään.

oikeustieteellisestä kuinka nopeasti valmistuminen
- Suositus on, että maisteriksi opiskeltaisiin viidessä vuodessa, notaariksi kolmessa. Mulla menee kauemmin. Valmistuminen on mahdollista hyvinkin nopeasti, käytännössä sitä rajaa vain ne muutamat pakollisen läsnäolon kurssit ja Kielikeskuksen pakollisille kursseille paikan saamisen vaikeus.

asusteita kirjanpitoon
- En nyt muista mitä mulla oli päällä, mutta eipä ne hirveästi auttaneet tentissä. Kahden tentin keskiarvo on 3,5. ;D

bols blue blogi
- Tämäpä oli mielenkiintoinen hakusana. Olen käynyt Amsterdamissa Bolsin museossa, tykkäsin. Bols Blueta ei kyllä kannata sellaisenaan kiskoa, vaan tehdä siitä Jääkarhu. Oma versioni menee vodkan ja Spriten kanssa mieluiten tilkalla soodaa, mutta sitä kyllä tehdään eri versioina vaihdellen sitä, käytetäänkö viinaa/vodkaa ja Spritea/soodavettä/Vichyä/näiden sekoitusta. Jääkarhuja ei mun kokemukseni mukaan enää nykyään paljon baarissa mene, kuten ei Sinistä enkeliäkään. Ja Sininen enkelihän ei sitten ole sininen vaan yleensä violetti, eikä sitä saa sotkea Jääkarhuun, koska siinä käytetään Parfait Amouria (sitäkin löytyy tietysti Bolsiltakin) eikä Bols Blueta.

chanel peridot dupe
- Vaikkapa Kicksin omalta lakkamerkiltä löytyy.

jägermeister avainnauha
- Tämäkin aika mielenkiintoinen haku. Mulla on niitä kaksi vielä tallessa baariajoiltani. Suomessa tuo alkoholin mainostus on aika rajattua, joten sellaisen näet todennäköisimmin baarityöntekijällä.

jägermeister pahaa
- On.

koivuniemi oitti
- <3

kosmetiikka blogi oikeustieteen opiskelija
- En tiedä olenko ainoa. Toki muissakin oikkareiden blogeissa sivutaan kosmetiikkaa aina välillä. Itse asiassa hetki sitten eräs kommentti sai minut aavistelemaan, että meitä olisi mahdollisesti kaksi, en tiedä opiskeleeko vai onko valmistunut. Aiemmin opiskelleitakin löytyy varmasti ainakin yksi. :)

lancome rakennekynnet
- No nyt en keksi muuta selitystä tälle haulle kuin että hakijalla olisi mennyt LCN ja Lancôme sekaisin?

mariela sarvas make up bible
- Juu ja Saara Sarkima.

lihonnu
- Olen. Ja laihtunutkin jo taas, onneksi. Tämä vierailija jopa viihtyi sivustollani 3 ja puoli minuuttia.

irtopuuteri muuttaa meikkivoiteen sävyn liian tummaksi
- Jotkut meikkivoiteet tummuvat oltuaan pitkään iholla. En tiedä syytä tähän. Sen sijaan jos efekti on instant, lienee liian tumma irtopuuteri. Olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku on havainnut, että jokin meikkivoide ei ilman puuteria tummuisi mutta jonkin irtopuuterin kanssa sen sijaan sitä tekisi.

madonna lävistys itse
- Ei. Ellet ole saanut asiaan koulutusta. Tulee lopulta kalliiksi, jos joudut vielä lääkäriin ja antibioottikuurille. Korukin pitää ostaa jos itse tekee, eikä siihen ihan mitä vaan metallia voi laittaa.

miksi julkisesti seuraamani blogit näy profiilissa
- Siellä profiilissa on asetus, josta pystyt määrittämään, näkyvätkö seuraamasi blogit profiilissa. Esim. mulla asetus on että ei, mutta ilmeisesti ne näkyvät kuitenkin, jos ei mene profiiliini vaan vain klikkaa mun nimeä jonkun blogin lukijaluettelossa. Luulin aiemmin, etteivät ne näy sielläkään, mutta tarkistin asiaa kun joku kritisoi sitä, että lukulistallani on mm. seksiä myyvän ihmisen blogi (aito vai ei, sitä en tiedä, mutta mä luen kaikenlaista). Tämä on selkeä epäkohta Bloggerissa, saisivat korjata sen jolleivät ole vielä korjanneet.

millainen aloitus koru napakoruun
- Ei rengasta, jää liian helposti kiinni. Tarpeeksi pitkä banaanimallinen titaaninen koru. Turpoamisvaraa pitää olla, myöhemmin vaihto lyhyempään jos siltä tuntuu.

missä myydään avon clearskin professional
- Avon, kuten myös Oriflame, myyvät tuotteitaan ainoastaan konsulttien välityksellä.

naked 2 paletti
- Olen siitä yhtä vähän kiinnostunut kuin alkuperäisestäkään. Ei nappaa.

onko tukholmassa dermoshopia
- Eiköhän sitä myydä sielläkin postimyyntinä kimppatilauksina, kuten Suomessakin.

parfait amour ja vatsakipu
- Mietin ensin, että miten ihmeessä tällä hakusanalla on tultu blogiini, kun vasta tässä postauksessa ko. likööristä kirjoitan mitään. Sitten tajusin olevani pönttö, onhan se myös MAC:in luomivärisävyn nimi (heikohko pigmentti, mutta arkimeikkiin ok). Alkoholi ylipäätään aiheuttaa vatsakipua ja ärsyttää vatsaa.

pitkä-matikka hyödyllinen oikiksessa?
- Selvinnee hakusivuilta, mutta minun vuonnani ainakin sillä oli merkitystä. Kirjoitin kaksi pitkää, englannin ja matikan, ja muistaakseni kahdesta pitkästä sai paremmin lähtöpisteitä. Enivei, mä menin sisään pelkillä koepisteilläkin. Koe on niin suuri osa sisäänpääsyn pisteistä, että lähtöpisteillä ei minun tapauksessani ollut mitään väliä. Sitten taas se, tarvitseeko niitä siellä opittuja taitoja - ei tarvitse. Pitkällä matikalla en ole tehnyt mitään sitten kirjoitusten.

Tietysti blogini nimestä löytyy paljon variaatioita. Muun muassa seuraavat:
"tyttö helmikorvakorussa"
"tyttö ilman korvakorua"
"tyttö ilman helmikorvakoruja"
"tyttö ilman helmikorua"
"tyttö ja puuttuva helmikorvakoru blogi"
"tyttö ja helmikorvakoru blogi" - tällä tosin on saatettu hakea myös kirjasta/leffasta kirjoitettua blogipostausta
"tyttö ilman helmikaulakorua"
"tyttö ilman helmiä blog"
"tyttö vailla helmikorvakorua" - voisi ollakin blogin nimi, mutta antaisi ymmärtää, että tahdon sellaisen. En halua. En yhtä enkä kahta.
"tyttö ilman helmikorvakoura" - tämä oli aika hieno!

Suosikkini oli kuitenkin "tyttö ilman estoja"-hakusana, vaikkei sillä ehkä nyt mun blogia etsittykään. :) Nämä väärinkirjoitetut/väärin muistetut otan vaan kohteliaisuutena, joku on etsinyt tätä blogia ja löytänyt.

KMS Californiaa ja Goldwellia

2012-01-06T17:00:00.000+02:00

KPSS Finland lähetti kasan tuotteita blogimiitin goodie bagiin, ja osaa olen jo ehtinyt testata hyvän aikaa.

KMS California -merkkiä saimme mm. nämä Color Vitality -sarjan värinsuojashampoon ja -hoitoaineen. Shampoosta en oikein pitänyt, lähinnä siinä mättäsi tuoksu. Sen sijaan hoitoaine on osoittautunut mainioksi, pidän tuoksusta, väristä (ihana vaaleanvioletti) ja ennen kaikkea sen kyvystä silottaa pörrötukkaani.

Goldwelliltä tuli myös värinsuojatavaraa. Pidin noista ylemmän kuvan tuotteista molemmista, Goldwell dualsenses Color Shampoosta ja dualsenses Color Extra Rich 60sec Treatmentistä. Shampoo on ollut sopivan pesevä, ja tehohoitonaamio taas on ollut ihanasti hiuksia silottava ja pörröisyyttä estävä. Molemmissa on hyvä tuoksu. Pinkki väri on kiva. Tehohoito alkaa kohta loppumaan, jos en säästele sitä, sillä tykkään laittaa hirvittävästi kerrallaan. Luvattu 60 sekunnin aika riittää oikein hyvin, yleensä kyllä annan olla hieman kauemmin.

Olen tykästynyt yhdistelmään Goldwellin shampoo + KMS Californian hoitoaine + Goldwellin tehohoito. Tätä yhdistelmää olen käyttänyt aina silloin, kun aikeissani on suoristaa hiukset tai föönata ne suoriksi. Kiharoita tehdessäni käytän vähemmän liukkaaksi tekeviä hoitoaineita.

Mäkämäkämäkä

2012-01-05T17:00:00.002+02:00

New Look -lehti, nyt kaivataan oikeasti ryhdistäytymistä.

Ostin New Lookin ensimmäisen numeron silloin kun se ilmestyi, ja lehti vaikutti mielestäni lupaavalta. Jopa niin lupaavalta, että olisin voinut harkita sen tilaamista. Pientä hiottavaa oli, etenkin oikeinkirjoituksessa, mutta tällaiset asiat voi antaa anteeksi lehdelle, jolta ilmestyy vasta ensimmäinen numero. Ensimmäistä numeroa tehdessä projekti on niin suuri, että tekevälle sattuu.

Toisen numeron ostin myös sen ilmestyttyä. Ensimmäisen ja toisen lehden välissä ehti kulua aika pitkä tovi. Aihepiirit toisessa numerossa olivat tylsiä minulle ja olin lievästi pettynyt. Selasin lehden läpi, en sitä sen kummemmin lukenut. Tämänkin voi antaa anteeksi, monesti myös muille ostamilleni tai tilaamilleni lehdille käy näin.

Sitten New Lookista ei hetkeen kuulunutkaan mitään. Nettisivuilla kävin kerran, mutta nekään eivät näyttäneet paljon päivittyvän. Blogimaailmassa kiersi huhuja lehden lopettamisesta. Harmi, ajattelin. Siitä olisi voinut kehkeytyä vielä ihan hyvä lehti.

Tuossa ennen joulua eräänä aamuna huomasin, että lehdestä on tullut kolmaskin numero. Ostin sen. Junamatkani töihin kestää 15 minuuttia. Siinä ajassa pääsin sivulle 41, en lukenut jokaista pientä pränttiä mutta laajemmista artikkeleista toisen. Tuolle sivulle päästessäni havaitsemieni pilkku-, yhdyssana- ja muiden kirjoitusvirheiden määrä ylitti kahdenkymmenen rajan.

Nyt oikeasti joku oikolukija sinne.

Jos olisin Karkkipäivän Sanni, en olisi hirvittävän otettu Karkkipäivä-nimisestä meikkijutusta. Aukeamalta löytyy Isabora luomiväripaletti, Rimmel lasting finnish kynsilakat, Bed Head Totally backed, käärmeennahka kuvioitu metallirasia jonka helmiäinen antaa hohtavan vivahten luomille sekä käärmeennahka kuviolla koristeltu käsilaukku mallinen säilytysrasia. Sen, mitä tuotetta mikäkin numero tarkoittaa pystyy sentään arvaamaan, vaikka kuviin tuotteita ei olekaan numeroitu. Ja tässä oli vasta pahimmat siltä aukeamalta.

En tarkoita nyt syyttää ketään yksittäistä kirjoittajaa - ihan samanlaisia virheitä voi sattua minkä lehden toimittajalle tahansa, ja New Lookissa virheitä näkyy olevan kirjoittajasta riippumatta - mutta oikeasti, eikö näitä oikolue kukaan? Yhtään kukaan? Voin olla vähän jäävi sanomaan, kun en itsekään oikolue blogipostauksiani juuri koskaan. Pilkkusäännöistä teen jopa tahallisia poikkeuksia, mutta minä teen tätä blogia harrastusmielessä. Lehden tekeminen pitäisi ottaa vähän vakavammin.

Tämä on ehkä tylyimpiä kirjoituksiani koko blogissani, ja toivonkin, ettei tästä kukaan vedä hernettä nenäänsä. Oikeasti asia ei pilaa elämääni tai edes vaikuta siihen oikeastaan millään tavalla, mutta halusin hieman oikaista kirjoituksiani täällä blogissani, koska olen ensimmäisen lehden jälkeen New Lookia täällä kehunut. Fiksu tyttö laittaisi tämän vain palautteena lehdelle eikä kaiken kansan luettavaksi nettiin, mutta kun olen julkisesti kehunut, myös julkisesti vedän sanojani takaisin.

Ostan vielä seuraavan. Jos siinäkään ei olla vielä hankittu oikolukijaa, joka osaisi suomea, en pistä rahojani lehteen enää.

Flashback, josta tuleekin comeback?

2012-01-05T14:11:00.005+02:00

Jos ei itse ole kärryillä, onneksi blogiini Googlen kautta tulevat ovat. Ihmettelin, miksi IsaDoran hiusmascaraa on haettu niin kovasti, eihän sellaista ole aikapäiviin ollut (jos IsaDoralla oli edes sellainen niiden hittiaikana, en varmaksi enää muista). Satuinpa törmäämään Lilyssä Marsun blogissa juttuun, jossa kerrottiin niiden tekevän comebackin. Ja kyllä, näin IsaDoran omienkin sivujen mukaan on. Se, miksi minun blogiini on hakusanoilla päädytty, on varmasti Kevin Murphyn Color.Bugia koskeva juttuni, jossa muistelin ysärin hiusmascaroita.

En ole ihan varma miten suhtautua asiaan.

Crackle-lakat olivat hitti joskus 90-luvulla. IsaDora toi ne takaisin Suomen markkinoille (ainakin suuressa laajuudessa) ensimmäisenä ja nostatti kohun. Graffiti Nails -lakoista tuli hitti, nythän vastaavia on Suomessakin saatavilla ties miltä merkeiltä. Graffiti Nails -lakkojen ensimmäiset erät myytiin loppuun kaupoista. Niitä jopa pakattiin eri pullomalliin välissä, kun pulloja ei ehditty tehdä niin nopeasti kuin kysyntä vaati.

Saadaanko tästä vastaava hitti? Epäilen vahvasti. Elleivät ne sitten ole Ruotsissa keksineet tapaa, jolla aine ei lähmäisi hiuksia klönteiksi.

(Lumenen) lipstain

2012-01-04T17:00:00.000+02:00

Olen lipstainien ylimpiä ystäviä, mutta omituista kyllä, minulta meni Lumenen juuri markkinoille tullut Lingonberry Lasting Lip Stain & Balm ihan ohi ennen kuin luin siitä Smoky/clean-blogista. Ja kappas, onhan tästä kirjoitettu muuallakin jo: Tuhannet mun kasvot, 365 days with Ida, Lilyn toimitus, Mademoiselle Pigalle, ja se joku, jonka blogi on lukulistallani ja jonka huulitussipostausta kommentoinkin, mutta en nyt millään muista kuka se oli (ilmianna itsesi!).

No, mulla ei ole ihan tollasta Indiedays-tason lukijamäärää niin ostin omani ihan itse. Ei ole mahdollista, ettäkö mä jättäisin ostamatta tussimaisen lipstainin, joka löytyy Suomen markkinoilta. Että hävettää olla näin myöhässä tämän kanssa, kun koko kansa on jo varmaan Indiedaysistä tussista lukenut. :D Edellisen postaukseni jälkeen olen ostanut vielä Goshin huulitussinkin, jota en ole ehtinyt vielä arvioimaan - nyt minulla on siis 11 tussia, 7 eri merkiltä. Sanokaa ihmeessä, jos tiedätte muita Suomesta saatavia lipstainejä (tusseja, ei muita) tai ulkomailta helposti tilattavia, mä testaan kaikki. Rakastan niin järjettömästi.

Huulilla Lumenen sävy 10, Promise / Lupaus. En tykkää kiillosta niin paljon, ettäkö laittaisin tussin toisessa päässä olevaa huulirasvaa tähän päälle, ja lisäksi Revlonin tussien kohdalla olen huomannut, että pysyvyys kärsii jos päälle laittaa huulikiiltoa/huulirasvaa. Kuvassa siis pelkkä tussi, ilman voidetta. Tykkäsin tästä paljon.

Mutta yhdestä asiasta en voi olla Lumenea kritisoimatta.

Kuvassa neljä Lontoosta ostamaani Revlonia (ei saa Suomesta) ja yksi Lumene. Pakkaukset ovat identtiset. Olin alkuun ihan varma siitä, että myös INCI on identtinen ainakin huulivoiteen osalta. Kuitenkin, huomasin sitten, että tässä Lumenessa kyllä on tuotteen nimessä mainittu Lingonberry huulivoiteen INCI:ssä (Vaccinium vitis-idaea seed oil), joka viittaisi siihen, että koostumus on Lumenen käsialaa. Löysinkin lopulta Revloninkin INCI:n ja havaitsin, että kyllä nämä aidosti kaksi eri tuotetta ovat, vaikkakin huulivoiteen INCI:n alkupää on identtinen.

Revlonin INCI on seuraava (molemmissa esiintyvät boldattu):

Lip stain: Water, ascorbyl glucoside, VP/methacryalamide/vinyl imidazole copolymer, alcohol denat., fragrance, sodium hydroxide, potassium sorbate, phenoxyethanol, caprylyl glycol, 1,2 hexanediol - May contain: Red 33 (CI 17200), yellow 5 (CI 19140), red 28 (CI 45410), yellow 6 (CI 15985), blue 1 (CI 42090).

Balm: Octyldodecanol, polybutene, polyethylene, synthetic beeswax, mica, tocopherol, ascorbyl palmitate, lecithin, glyceryl stearate, glyceryl oleate, citric acid, benzoic acid

Lumenen INCI taas on tällainen:

Lip Stain: Water, Glycerin, Butylene glycol, Sorbitol, Polysorbate 80, PEG-150, Phenoxyethanol, Potassium sorbate, PVP, Acacia senegal gum, Ammonium glycyrrhizate, Sodium saccharin, Sodium hyaluronate, aroma (flavor), Citral, Linalool, Cinnamal, Citronellol, Limonene, Eugenol, Geraniol, Isoeugenol - May contain: CI 15985, CI 17200, CI 19140, CI 42090, CI 45410

Lip Balm: Octyldodecanol, Polybutene, Polyethylene, Synthetic beeswax, Dicalsium phosphate, Vaccinium vitis-idaea seed oil, Lecithin, Mica, Tocopherol, Ascorbyl palmitate, Citric acid.

Eihän tämä mikään uusi juttu ole, että ripsiväriharjat tai muut pakkaukset ostetaan samasta paikasta ja tuote sisään tehdään itse, tai että merkki valmistuttaa tuotteen ulkopuolella ja painattaa omat logonsa päälle. Nyt kuitenkin jäi kismittämään se, että Lumenen kotimaisuuspisteet laskevat asteen, kun samankaltaista tuotetta samassa pakkauksessa saa ulkomaiseltakin merkiltä, eikä huulivoide lipstainin toisessa päässä ole Lumenen oma idea. Onneksi INCI oli kuitenkin aidosti eri.

No, oli se merkki mikä tahansa, valmistaja kuka tahansa, pakkaus mistä tahansa, tämä tuote toimii ja se on kokeilemisen arvoinen - ainakin tuossa sävyssä. Aiemmasta lipstain-postauksestani pääsee lukemaan, että lipstainit toimivat yleensä parhaiten juuri kirkkaanpunaisissa ja siniseen taittavissa syvissä punaisissa, haaleat värit eivät toimi niin hyvin.

Uuteen vuoteen juuston ja glitterin voimin

2012-01-03T17:00:00.001+02:00

Kaikkien aikojen paras glitterliner, Make Up Storen sellainen, on mainittu blogissa useasti mutta kertaakaan siitä ei ole ollut kuvaa meikissä. Glitter istuu uudenvuodenjuhliin kuin nakutettu. Hillitön kiire juhlia järjestäessä ei istu meikkikuvien ottamiseen kuin nakutettu, hakattu tai muuten paikalleen väkivalloin runnottu. Siispä sain yhden (1) kuvan, jossa glitter näyttää edes vähän siltä, miltä pitääkin. Ripset sen sijaan näyttävät kamalalta, olen nukkunut ne lyttyyn ja ripsientaivuttimillahan minä en ripsiäni raiskaa.

No, kuvasta saanee mahdollisesti edes vähän osviittaa siitä, miksi rakastan tuota rajausväriä. Ainoan miinuksen se saa siitä, että sitä on työläs poistaa ja hippusia löytyy maagisesti jostain vielä silloinkin, kun palaa töihin/kouluun/muuhun arkiseen ahertamiseen, johon glitterbilehile ei oikein istu. Suuri glitter on siitä hassua, että vaikka sitä olisi vain yksi säälittävä hile, sen huomaa toisen naamalla helposti.

Niin, pidimme tosiaan pienet alkuillanistujaiset uudenvuodenaattona, tarkoitus oli siirtyä Hämäläis-Osakunnalle kello 23 mutta lähtö kyllä venähti lähemmäs kahtatoista. Taksikuitista päätellen minä (lähdin viimeisenä, pakkasin mukaan syömättä jääneet juustot sun muut) saavuin osakunnalle kello 23.55.

Jumalaton määrä juustoja meillä oli, 13 eri sorttia. Sain nämä tavallaan lahjaksi, jonkun oli ne pakko syödä. Valion edullisista, aika tavanomaisista juustoista Luostari todettiin yllättävän hyväksi usean henkilön mielipiteellä. Manchego maistui myös, Presidentin brie oli parempaa kuin valkoinen Castello. Musta on tullut hirveä juustohiiri nykyään. Aiemmin meni vain ja ainoastaan Oltermanni tai Pohjanpoika, hätätapauksessa Edam. Kuusi ja puoli vuotta vegaanina ikävöin noita juustoja, ja kun sitten palasin takaisin lakto-ovo-vegeksi, alkoikin maistumaan kaikki mahdolliset juustot. Tuorejuusto, fetajuusto, homejuusto, you name it.

Oli meillä myös lihaa ja kalaa Stockan Herkusta, mutta lakto-ovo-vegetaristisessa blogissani saavat jäädä sivumaininnan tasolle.

Poikkeuksellisesti maistoin punaviiniäkin, kun tuossa viimeisessä pullossa luki isolla "1998". Noin muutoin olen ennemmin valkoviini-ihmisiä. Keskimmäinen pullo on avopuolison työpaikan logolla varustettu heille teetetty viini, pointsit sille, joka tunnistaa logosta.

Reetta-kissa valitsi paikkansa suoraan kaiuttimien vierestä tietokonepöydältä, mutta tuolla hetkellä on tainnut kisua kismittää, kun lonkerotölkki on vienyt hänen vakiopaikkansa. Spotify, ruotsalaisten lahja maailmalleni. Rakastan. Kisua rakastan tietenkin enemmän. Reetta on löytökissa, joten tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta arvioisin sairasteluhistorian (tyvisolukasvain toissa kesänä, tulee yleensä keskimäärin 9-vuotiaille kissoille) ja käytöstapojen (ei riehu, ei leiki, kehrää vaan ja haluaa halia) Reetan olevan jo kymmenen vuoden tienoilla. Tätä kirjoittaessani se pyörii ympäri minua, huutaa "märr", kehrää ja leipoo tassuillaan peittoa.

Uudenvuodenlupauksia? Ei ole. Hmm. Jotain voisi luvata. Lupaan pudottaa painoni takaisin sinne, missä se oli tuossa blogini bannerikuvassa, ja pitää sen siellä. Vaikeaa ei ole se painon pudottaminen, vaan sen tasaisena pitäminen. Siinä on haastetta.

Näin muuten unta, että vaihdoin blogini nimen. Uusi nimi oli joku ihan järkyttävä, massaa ja ei yhtään minun tyyliseni. Olipahan taas painajainen. :D

Edit: Yleisön pyynnöstä, Vihreät kuulat (jotka muuten btw ovat vegaanisia) hyötykäytössä.

Pappa-IXUS tekee tilaa nuoremmalle

2012-01-02T13:00:00.000+02:00

Uudemmissa postauksissani olen muutamassa kertonutkin vertailleeni hieman kameroita ja näyttänyt vertailukuvia. Vanha pokkarini Canon IXUS 850 IS alkoi saavuttaa vanhusiän - se ei enää välillä tarkentanut lainkaan ilman virran pois ja uudelleen päälle laittamista, ja linssinsuojaakin piti aina välillä näpäyttää sormella, jotta se aukeaisi kokonaan. Kuvauslaatukin oli heikko verrattuna uudempiin pokkareihin, etenkin sen huomasin nyt kun pääsin vertailemaan.

En ole ikinä ostanut kameraa, sen sijaan olen perinyt isältä aina vanhan kameran hänen ostaessaan uuden tilalle. Isä on jo pitkään käyttänyt IXUS-pokkareita, ja samoin sitten myös minä. Sinänsä itsestäänselvyys oli jatkaa merkkiuskollisesti Canon-linjalla (jopa perheemme ihan ensimmäinen digikamera joskus 14 vuotta sitten oli Canon), mutten ollut varma panostaako kalliimpaan lippulaivamalliin IXUS 1100 HS:ään vaiko tyytyä halvempaan IXUS 230 HS:ään. Bloggaajilla on mahdollisuus lainata kameroita Canonilta, ja minä pyysinkin lainaan itselleni nuo molemmat.

Ja kun nyt kerran lainaamaan ruvettiin, pyysin myös kuvanvakaajaobjektiivia lainaan. En nimittäin ollut varma mistä johtuu se, etten saa järjestelmäkamerallamme (Canon EOS 400D) blogikelpoisia kuvia muuta kuin erinomaisissa valaistusolosuhteissa. EOS 600D:n mukana tulee kittilinssinä kuvanvakaajaobjektiivi, ja sain saman tien koko kameran lainaan.

No, kuvanvakaajaobjektiivi auttoi aika huimasti kuvaamista järkkärillä - myös silloin, kun kokeilin yhdistää tuon linssin vanhaan runkoomme. Kuvanvakaajalinssi (mahdollisesti kyllä parempikin kuin 600D:n kittilinssi) päätyy siis ostoslistalle. EOS on kuitenkin poikaystävän, joten avokki ensisijaisesti myös shoppailee kameransa lisäherkut. EOS 600D oli tietenkin omaa runkoamme parempi, toki sellaisenkin voisi ostaa mikäli hyvä tarjous tulisi kohdalle. Pelkät objektiivitkin kun ovat niin hirvittävän kalliita. Varsinaista tarvetta uudelle rungolle ei kuitenkaan ole, mutta pimeässä kuvaavalle tärinäkädelle olisi ihan hyvä saada sellainen objektiivi, joka antaa anteeksi heikkoa valaistusta.

Mutta takaisin niihin pokkareihin. 1100 HS:n the thing on kosketusnäyttö, jolta voi itse valita tarkennuspisteen. Tämä olisi ollut se pääsyy, miksi ensin ajattelin ostaa sen. Loppujen lopuksi en kuitenkaan saanut noin satasen kalliimmalla 1100 HS:llä merkittävästi parempia kuvia kuin 230 HS:llä. Lisäksi pelkään, että monimutkaisempi laite on herkempi hajoamaan.

Siispä joululahjarahoistani ostin Canon IXUS 230 HS:n. Poikaystävä yritti ehdotella mustaa, mutta totta kai se on violetti, kun minä sen ostan ja maksan. Kävin kotiuttamassa omani Verkkokauppa.comista, jossa en edes menettänyt hermojani, vaikka noutopisteestä etukäteen tilatun tuotteen hakemisessa meni 50 minuuttia. Uusi lelu rauhoitti mieltäni jo etukäteen.

Toki uusi kamera saisi pysyä paremmassa kunnossa kuin edellinen. Pukki tiesi kamera-aikeistani ja toi minulle jouluna Gollan kamerasuojan.

Pokkarissa tärkeintä minulle on se, että automatiikka hoitaa kaiken. Minulla menisi ikuisuus valmistella postauksia, jos jokaista kuvaustilannetta varten säätäisin kameraa sopiville asetuksille. IXUS 850 IS:llä vakiokuvaustyylini oli makro päälle -> salama pois -> automatiikka hoitakoon loput. Tämän uuden kanssa otan vain salaman pois (230 HS jopa muistaa asetukset, eikä tuota tarvitse tehdä aina uudestaan kameraa päälle laittaessa) ja annan automatiikan hoitaa kaiken muun - kamera päättelee itse, tarvitaanko makroa vai ei.

Onko täällä muita merkkiuskollisia, jotka turvautuvat aina samaan? Millä perusteella te valitsette kameranne?

Tigi-testaaja valittu

2012-01-01T21:00:00.000+02:00

Hain tuossa taannoin testaajaa Tigin Candy Fixations -sarjan parille tuotteelle. Ilmoittautumisia tuli 10. Yhden hyllytin sillä perusteella, että hänen hiustyyppinsä oli samanlaista kuin minun, ja tarkoitus oli etsiä juuri sitä jotain muuta. Yksi ilmoittautuminen tuli myöhässä. Kahdeksasta muusta ei sitten ollutkaan enää helppo valita, mutta valitsin lopulta bubbsin, koska hän oli saanut kommentillaan jopa jo yhden testaajaehdokkaan päättämään, ettei osallistukaan vaan haluaa lukea bubbsin tekstin. :)

Eli bubbs, otahan yhteys minuun päin niin laitetaan tököttiä tulemaan! Mun mailiosoitteenihan on siis girlwithoutapearlearring@hotmail.com.

Essien kynsilakkoja

2012-01-01T17:00:00.000+02:00

Blogimiitin goodie bagistä paljastui kasa L'Oréalin ostaman Essien kynsilakkoja. Minulla ei ollut aiemmin yhtään Essien värilakkaa, vaikkei merkki minulle tuntematon olekaan. Aiemmin olen ostanut vain mattapäällyslakan Essieltä, Matte About You. Lakkoja oli meille blogimiitissä kuudessa sävyssä mutta kaksi sävyistä oli minulle niin vieraita, että jätin ne ottamatta. Minulle kotiutui (kuvassa vasemmalta oikealle) Allure, Aruba Blue, Bir Spender ja Mint Candy Apple.

Syy sille, miksi minulla ei Essien lakkoja ole ollut, on Essien värimaailma. Minulle ovat aika vieraita kaikki kermaiset, vaaleat persikat, pastellisävyt, pinkit, oranssit ja oranssinpunaiset - juuri ne, mitä Essiellä pääasiassa on. Ne perinteiset, turvalliset kynsilakkasävyt, joita kaikki muut vieressäni kynsistudiossa valitsevat kynsilleen. L'Oréalin myötä Essie tulee myös päivittäistavarakauppoihin, alkuun sävyjä tulee 70. Suositushinta on 13,90 euroa. Toivottavasti näemme myös vähän jotain muutakin kuin sitä creme-pinkki-punainen-linjaa.

Tuon saamani sinisen Aruba Bluen kanssa samantyyppisiä sävyjä minulla oli ennestään kaksi, molemmat aika onnettomia laadultaan. Manhattanin kaksipäinen kynsilakka alkoi olla jo aika kuivunut. Look by Bipa on ostettu InterRail-matkalta 2007, kun tarvitsin jonkun lakan eikä minulla ollut yhtään mukana. Pullo on niin pikkuinen, että sille käy nopeasti Mavalat - kuivuu huonoksi ennen kuin se alkaa osoittaa loppumisen merkkejä.

Vertailin näitä kolmea sävyä, vertailussa järjestyksessä Manhattan - Essie - Look by Bipa toisin kuin tuossa kuvassa.

Ensimmäinen kuva on otettu vanhalla digipokkarillani. Sävyjen välillä ei juuri eroa näe.

Toinen kuva on samassa valaistuksessa laina-Canonillani otettu, sävyillä jopa näkee eroa tässä. Manhattanin huonon laadun näkee lakkaustuloksestakin, oli todellakin roskiin heittämisen aika. Manhattan on hieman vaaleampi eikä niin syvä kuin Essie. Look by Bipa on hieman violetimpi kuin Essie, mutta niin läheltä toisiaan, että se saa luvan lähteä roskiin myös vaikka tällä lakalla vielä kerran tai pari pystyisikin kynnet lakkaamaan.

Hassuna huomiona, ainoa omistamani Essien tuote Matte About You on esiintynyt tässä blogissa vain kerran - ja juurikin tuon sinisen Manhattanin kanssa.

Mint Candy Apple on ollut esillä monissa blogeissa, joku siitä aina silloin tällöin kirjoittaa. Itse halusin myös mintunvihreää lakkaa, Mint Candy Apple kävi mielessä mutta ostin mieluummin OPI:n Gargantuan Green Grapen. Swatch-kuvasta näkee, etteivät muuten ole lähelläkään toisiaan sitten loppujen lopuksi - vasemmalla Mint Candy Apple, joka on sinertävä minttu, oikealla Gargantuan Green Grape, joka Essien vieressä paljastuukin enemmän kellertäväksi vaaleanvihreäksi. Kumpikaan ei lähde roskiin/myyntiin, molemmat ovat uniikkeja kokoelmassani.

Lakoissa on erinomainen sivellin, litteä ja leveä. Halvoissa lakoissa on monesti inhottava pikkusivellin, jolla ei saa aikaan kuin turhautumista. Pisteet tästä. Nyt sitten vielä niitä kiinnostavia sävyjä lisää, kuten vaikkapa tämän All Lacquered Upin Essie-postauksen kolmannen kuvan sävymaailma.

Mies testaa: Lancôme Men Ultimate Cleansing Gel ja L'Oréal Hydra Energetic Eye Roll-On

2011-12-31T17:00:00.002+02:00

Tällä kertaa Mies tylyttää. Tylyttäessään Mies on myös vähäsanainen.

Lancômen miesten kasvojenpuhdistusgeelissä hyvää oli tyylikäs, simppeli pakkaus, hyvä tuoksu ja ihan mukava vaahtoaminen. Siihen ne hyvät sitten loppuivatkin. Ei pessyt tarpeeksi tehokkaasti, Mies tahtoo natisevan puhtaat kasvot ja tämä ei sitä tuo. Jää kuulemma tunne, että iho jää rasvaiseksi. Koko tuubi kesti käytössä sellaisen vajaan vuoden, mutta Miehellä oli tämän rinnalla muitakin kasvoputsareita.

L'Oréalin Men Expert -linjan Hydra Energetic Eye Roll on taas on rumassa pakkauksessa eikä tuoksu miltään, ainakaan miltään hajustetulta. Mukava viilentävä tunne metallikuulasta jää, mutta muuten mitään vaikutusta ei ole Mies havainnut. Voisi sisältää pelkkää vettä, siltä tuote ainakin Miehen mielestä vaikutti, mutta orjallisesti on silti sitä käyttänyt.

Kumpaakaan Mies ei ostaisi uudestaan - tai jos tarkkoja ollaan, kummastakin Mies oli sitä mieltä, että minun ei kannata ostaa niitä hänelle uudestaan. Hähähä, siksipä se saikin taas jotain ihan muuta ja pääsee testaamaan uutta. Harmi, että Mies on kasvokuorintaansa niin tyytyväinen, että en voinut ostaa loppuneen tilalle sille jouluna muuta kuin sitä samaa vanhaa hyväksi havaittua Biothermia.

Cailap by Mariela Sarkima -siveltimet

2011-12-30T17:00:00.002+02:00

Mariela Sarkiman Make Up Bible -meikkausoppaaan (josta arvioni tässä) julkaisemisen jälkeen lanseerattiin myös sivellinsarja samalla väriteemalla. Cailap by Mariela Sarkima -siveltimiä on kuusi: meikkivoidesivellin, puuterisivellin, poskipunasivellin, luomivärin levityssivellin ja häivytyssivellin sekä kulma-/rajaussivellin. Siveltimiä myydään sekä erikseen että kahtena eri settinä. Classic Make Up -settiin (29,90 euroa) kuluu kolme ensiksi mainittua eli meikkipohjaan tarvittavat siveltimet, Smoky Eyes -settiin (19,90 euroa) taas kolme jälkimmäistä eli silmämeikkiin tarvittavia siveltimiä. Kaikki siveltimet ovat keinokuitua, josta itse eläinihmisenä pidän.

Sain blogimiitistä tuon Smoky Eyes -setin. En tykkää itselläni smoky eyes -meikistä, vaikka kaksi ammattilaista minulle sellaisen on tehnyt. Minusta smoky näyttää minulla vain suttaiselta, oli se häivytetty kuinka taidokkaasti tahansa. Nämä siveltimet eivät pääse smoky eyes -testaukseen, johon sivellinten paketissakin tulisi ohje, mutta sen sijaan muuten niitä olen tässä kuussa testaillut silmämeikkeihini.

Setin häivytyssivellin (kuvassa alin) on suuri, todella suuri. Suurempi kuin häivytykseen yleensä käyttämäni MAC:in 217-sivellin, samoin pehmeämpi. Omassa meikissäni käytän tätä häivyttämisen lisäksi ihan silmämeikin alussa kulmaluulle ja sisänurkkaan sen luomivärin levittämiseen, millä häivytän (esim. Make Up Storen Muffin tai MAC Shroom). Olen ollut tähän siveltimeen oikein tyytyväinen, erikseen ostettuna sen hinta on 8,90 euroa.

Kuvan keskellä oleva luomivärin levityssivellin on perussivellin, jollaista käytän koko liikkuvalle luomelle tulevan värin levittämiseen. Sen perusteella mitä tätä olen tähän mennessä käyttänyt, se ei vaikuttanut varistavan luomiväriä ympäriinsä. Vaikka tämän tyyppiset siveltimet ovatkin tarkoitettu myös varjostusten tekoon, minä tykkään tehdä varjostukseni vaahtomuoviapplikaattorilla. Perussiveltimen hinta erikseen ostettuna on 7,90 euroa.

Kuvassa ylin on kulmille ja rajauksille tarkoitettu sivellin (erikseen ostettuna 6,90 euroa), mutta se on minulle tämän kolmikon heikoin lenkki. Se on mielestäni aivan liian suuri kumpaankaan tarkoitukseen. En ole oikein keksinyt, mihin sitä käyttäisin. Periaatteessa se voisi sopia varjostusten tekoon kokonsa puolesta, mutta siihen ihan tavallinen applikaattori on mielestäni tarkempi. Smoky Eyes -meikissä tätä voisi käyttää rajausten pehmentämiseen, mutta vaikka jostain juuri luinkin, että näkyvä rajaus on muunkin tyyppisessä silmämeikissä out, minusta rajaus saa erottua. Terävä, selkeästi erottuva rajaus itsessään on minua miellyttävä ja tyylikäs, enkä lähtisi sitä pehmentämään millään muussa kuin siinä smoky eyes -meikissä.

Edullisillakin siveltimillä saa aikaan sitä mitä haluaa, ja edullisia nämä Marielan siveltimet ovat. Kulma-/rajaussivellin jäi minulle turhaksi, mutta nuo kaksi muuta ovat mukava lisä sivellinvalikoimaani. Siveltimet ovat niitä asioita, joita ei voi koskaan olla liikaa. Lisäksi kukin käyttää niitä tyylillään. Sivellinten väärinkäytöstäni lisää tässä vanhassa postauksessa.

Arki

2011-12-29T17:00:00.002+02:00

Valittelin joulustani kertovassa postauksessa sitä, että tagin "arki" alle menee mulla kaikki kosmetiikkaan liittymättömät, muuhun elämään kuuluvat postaukset - vaikka kyseessä olisi joulu eikä mikään arki. Tajusin jokin aika sitten, että mulla ei ole sellaista oikeaa arkista postausta täällä. Nyt on sen aika. Esimerkkipäivänä saa luvan toimia 19.12.2011.

Herään yleensä niin myöhään, että en ehdi tehdä juuri mitään. Pesen hampaat ja puen vaatteet päälle. Mulla on jopa kasvoputsari töissä kaapissa siksi, etten kasvopesuakaan ehdi aamuisin kotona juurikaan tehdä. On aivan se ja sama, mihin aikaan minun pitää herätä - herään yleensä aina sillä viimeisellä minuutilla, oli se sitten aamukymmeneltä tai kuudelta.

Ensimmäinen etappi on rautatieasema...

...jossa käyn usein kaupassa ostamassa aamuevästä.

Tavoitejunani on lähijuna, joka lähtee Riihimäen suuntaan klo 07:19. Tänä kyseisenä aamuna ehdin tuohon junaan.

Junassa nautin aamukahvini, so. Battery Strippedin. Tulee muuten kalliiksi, en suosittele. Kuuntelen matkan aikana yleensä Spotifysta jotain ja checkaan itseni Foursquaressa asemalle. Vaikkei mitään muuta tekemistä olisi, onneksi on nykypuhelimet. Jos en ehdi 07:19 junaan, seuraava juna on ärsyttävä hidas juna, jossa on vanhat vaunut ilman tuollaisia käteviä ikkunalautoja Battery-tölkeille.

Matkalla Tikkurilaan ehtii juuri sopivasti lukea aamun Metron. Vastapäätä istuva mies muuten varmaan ihmetteli aika paljon kun räpsin digijärkkärillä kuvia junassa.

Töihin saavun siinä noin klo 07:40, mikäli menen tuolla junalla.

Töissä juon aamukahvini loppuun, jollen sitä ole tehnyt jo junassa, ja otan toisen aamukahvin, Pepsi Maxin. Tuhoaa muuten hampaat, en suosittele.

Työpöydälläni sulassa sovussa toimistotarvikkeiden kanssa on välineitä pikameikkiin. Aina ei ehdi, mutta mikäli tulen näin ajoissa, käytän pienen hetken meikkaamiseen. Yritän puolustella sitä sillä, etten pidä lakisääteisiä kahvipausseja, enkä siksi aloita aamuani kahvihetkellä kahvihuoneessa kuten useat muut. Tuona kyseisenä aamuna bareMineralsin meikkipohjani muuten loppui.

Siirryin taas uusiin tehtäviin työpaikallani, ja nyt tällä kertaa sellaisiin, että tarvitsin oman huoneen. Jaan työhuoneen toisen työkaverin kanssa, mutta saamme kalusteet vasta ensi vuoden puolella. Toistaiseksi työpisteeni näyttää tältä. Se on vähän keräilty eri palasista ja näyttää vielä aika asumattomalta, mutta siinä pystyy tekemään töitä. Olen niin tottunut pelkkään läppäriin, etten ole turhaan halunnut erillistä näyttöä ja näppistä viemään tilaa pöydältä.

Toimistotyössä ei pääasiassa synny sekajätettä. Työpaikkamme ekovastaavat ovat saaneet minutkin mukaan lajitteluun, ja mulla taitaa heidän lisäkseen olla työpaikan kattavin työhuoneen jätelajittelupiste. Mä olen jopa niin sekopää, että mulla on erikseen pieni pöytäroskis metallijätteelle - niiteille. Niin pitkälle edes ekovastaavamme eivät ole menneet. :D

Työpaikallani on kellokortit, ja ne vähentävät automaattisesti ruokatauon työajasta, kävit sitten syömässä tai et. Siksi käytän sen puoli tuntia yleensä lähes aina, ja aika tehokkaasti. Tuona päivänä kävin joululahjashoppaamassa poikaystävälle Biothermin kuorinnan. Sinänsä pakollinen ruokatauko on siitä hyvä juttu, että ihmisen työtehokkuus laskee aika paljon, jollei pidä taukoa.

Kotiin junalla. Kotiinlähtöaikani vaihtelee, riippuen siitä, minkä verran on hommia. Tuona päivänä oli hommia, joita en tahtonut jättää odottamaan seuraavalle päivälle, joten olin vähän pidempään töissä.

19.12. shoppailin vielä joitain joululahjoja, ja pyörin siksi kaupungilla.

Kampin Memphiksessä kassit täynnä lahjoja istahdin alas levähtämään. Nollasin aivoja päivän iltapäivälehdillä. Käyn luvattoman usein ulkona syömässä tai syön valmisruokaa. Kello näyttää olleen noin puoli kahdeksan illalla tuossa vaiheessa.

Tämän jälkeen suuntasin kotiin. Paketoin lahjoja, siivoilin hieman ja luin blogipostaukset. Kävin aika aikaisin nukkumaan, kun unirytmi vaikutti olevan yllättävän hyvässä jamassa.

Tavallisesta päivästä tämä poikkesi siten, että joululahjoihin en tietenkään muulloin käytä noin suurta osaa päivästä kuin juuri joulun alla. Muutoin jäljelle jäävä aika pitäisi käyttää opiskeluihin (jota teen liian vähän), mutta aika usein jymähdän tietokoneen ääreen.

Ja ei, mulla ei ole tapana roudata digijärkkäriä mukanani töissä tai shoppaillessa. :D Tämä oli suunniteltu juttu, kun halusin testata lainakameraa kodin ulkopuolellakin.

Garnier BB Cream Miracle Skin Perfector

2011-12-28T17:00:00.001+02:00

BB-cream on ollut pinnalla kosmetiikkablogeissa Suomessa ja ulkomailla. L'Oréalin omistuksessa oleva Garnier tuo vuoden alusta myyntiin omansa. Aasiassa hypetetty BB-cream tulee sanoista blemish balm tai beauty balm. Idea on, että BB-voiteet ovat kevyesti peittäviä koko kasvoille levitettäviä tuotteita, ehkä jopa enemmän ihonhoitotuotteita kuin meikkituotteita. Aasiasta valinnanvaraa löytyy niin paljon, että olen joskus bongannut myös nettisaitin, jossa oman ihosi tyypin ja omat toiveesi kertomalla generaattori etsii juuri sinulle lupaustensa mukaan suunnatun BB-creamin. Tuotteesta on jo oma Wikipedia-artikkelikin, vaikka vähän lyhyt. BB-creameille pyhitettyjä vertailu- ja arvostelusaittejakin on netti pullollaan.

Garnier. Ennakkoluuloni Garnieria kohtaan ovat suuret. En ole varma, olisinko ottanut tuotetta kokeiluun, ellei minulle olisi tarjoutunut nyt mahdollisuus testata voidetta blogimiitin goodie bagista saatuna. Ainakaan en olisi ostanut lukematta ensin muiden arvosteluja. Kun merkki on Garnier, voi jo heti arvata, ettei tämä ainakaan sitä lompakkoa paljon rokota. Hinta on 12,90 euroa, tuote tulee markkinoille tammikuussa 2012.

INCI-listan alkupää ainakin näyttää ihan hyvältä, vaikken INCI-tietäjä olekaan. Alkoholia tuotteessa on, mutta muuten alkupään ensimmäiset viisi ainesosaa veden jälkeen saavat hymynaaman Paula Begounilta. Listan ensimmäinen veden jälkeen on ihan oikeastikin hoitava (ihoa kosteuttava) ainesosa, Isononyl Isononanoate. Ainakin siis tuotteen pitäisi siis aidostikin kosteuttaa. Väriaineet ovat mineraalipigmenttejä, siis samoja rautaoksideja mitä käytetään mineraalimeikeissäkin. Vaikkeivät toimisikaan hoitavana, näiden väriaineiden ei ainakaan pitäisi olla haitallisia iholle. Loppupuoliskolta listaa löytyy myös tuotteessa mainostettu C-vitamiinijohdannainen, joka ainakin mahdollisesti toimii antioksidanttina.

Omalla pintakuivalla sekaihollani tuote toimi odotetusti. Se peitti vähemmän kuin luulin, peittävyys oli samankaltaista kuin sävytetyillä kosteusvoiteilla. Olin olettanut, että BB-creamit yleensä peittävät enemmän kuin sävytetty kosteusvoide, mutta toisaalta yhtään BB-creamiä en ole aiemmin testannut. Itselleni tämä toimii juurikin samanlaiseen käyttöön kuin sävytetty kosteusvoide: päiviin, jolloin ei ehdi meikata tai ei tee mieli kyllästää ihoa täyteen pakkelia, mutta kuitenkin haluaa jotain ihon sävyä tasoittavaa.

(EDIT: Mitä olen muilta aitoja BB-creamejä testanneilta bloggaajilta kuullut, aasialaiset BB-creamit peittävät paljon enemmän. Oletukseni BB-creamin peitosta oli siis varmaan ihan oikean suuntainen, tämä nyt vaan ei peitä niin paljon kuin aasialaiset perinteiset ja siksi tämä on lähinnä se sävytetty kosteusvoide.)

Sävyjä tulee markkinoille kaksi, Light ja Medium, joista minulla on tämä 02 Light. Tästä tulee minulta hieman miinusta tuotteelle, sillä vaalealle pohjoismaiselle naiselle jopa Light voi olla liian tumma. Itselläni sävy 02 Light oli ihan hyvä - hieman liian tumma ehkä, mutta kuitenkin ohuen koostumuksen takia sävyn aavistuksenomainen keltaisuus/tummuus ei haittaa. Voisin kuvitella, että helmikuusta kevääseen sävyn tummuus saattaa minuakin hieman häiritä, silloin olen vaaleimmillani. Minullahan siis rusketus kestää ikuisuuden, rusketusraidat katoavat lopullisesti vasta helmikuun tienoilla ja tälläkin hetkellä auringonoton rajat jonkin verran vielä näkyvät. Yleinen trendi näyttää kuitenkin suosivan ihon meikkaamista tummemmaksi kuin mitä se oikeasti on, joten monelle taviskäyttäjälle voi mennä se tummempikin sävy talvella...

Kaiken kaikkiaan suosittelen testaamaan ainakin, mikäli sävytetyt kosteusvoiteet eivät ole tuttuja. Tuohon hintaan saattaisin itsekin harkita tämän ostamista, ellen tykkäisi Lancômen sävytetystä Hydra Zenistä enemmän. Mattapintaa tuote ei tuo, ja minusta tämän idea menee vähän hukkaan jos päälle alkaa laittamaan vielä muuta meikkiä kuten puuteria. Pintakuiva sekaihoni tykkää kyllä tästä, eikä naamani mielestäni mitenkään erityisesti kiiltele niin, ettäkö se häiritsisi. Garnierin BB Cream majailee työpaikalla, jossa voin huitaista sitä naamaani niinä päivinä, kun en ehdi meikata kunnolla. Tällä hetkellä minulta on mineraalimeikkipohja loppunut, joten ajoituksen kannalta tuote tuli minulle juuri sopivalla hetkellä - yleensä kun laitan kiireessä töissä sitä mineraalipohjaa.

Davines OI-oil Absolute Beautifying Potion

2011-12-27T17:00:00.003+02:00

Davinesin hiustuotteita en ole aiemmin koskaan testannut. Viimeisimmässä Cosmopolitanissa (vai oliko se tokavika?) julkistettiin Cosmon Beauty Awards -ehdokkaat, Davinesin OI-oil oli yksi niistä. Minulta kysyttiin kiinnostusta muutaman tuotteen testaamiseen ja niistä OI-oil kuulosti juuri minun hiuksilleni ja tarpeilleni sopivalta. Pyysinkin sitten yhden testattavaksi.

Palautetaanpa taas mieleen, mitä hiukseni ovat ja mitä niiden haluaisin olevan. Hiukseni ovat luonnonkiharat, lähinnä luonnontakkuiset, sanoisin. Ei mitään nättiä kiharaa vaan karheaa pörröä. Haluaisin suorat ja sileät hiukset. Tätä taustaa vasten ymmärtää helposti, miksi halusin testata juuri tätä, lupaukset kun sisälsivät mainintoja kuten "selvittää tehokkaasti helpottaen hiusten harjausta" tai "silottaa pörröiset hiukset."

INCI-listaa tutkiessa pystyn hiustenhoitotuotteesta jopa usein sanomaan, sopiiko se minulle vai ei. Tämä näytti hyvältä. Silikonia, silikonia, silikonia. Se ei voi olla toimimatta. Ja toimihan se. Silikonia vältellään kuin ruttoa, monesti ilman rationaalista syytä. Jos toive on, että hiukset ovat ilmavan lennokasta pellavahaituvaa, en ehkä suosittelisi käyttämään mitenkään ylipaljoa silikonia, mutta minun kaltaisellani silikoni on välttämättömyys.

Vertaisin tätä tuotetta Tigin Rockaholic-sarjan kiiltotippoihin. Jos tykkäät niistä, pidät varmasti tästäkin. Lupauksetkin molemmilla tuotteilla ovat suunnilleen samoja.

Itse käytän tuotetta mieluiten kuiviin, jo föönattuihin ja suoristettuihin hiuksiin. Peikkotukastani on mahdollista saada silkkisen sileä ja suora, joskin se vaatii hieman aikaa ja mömmöjä: pestään hiukset sulfaatittomalla shampoolla, laitetaan tehokkaasti silottavaa hoitoainetta ja sen jälkeen vielä hiusnaamiota, kammataan läpi käyttäen silikonipitoista selvityssuihketta, föönataan käyttäen silikoneihin perustuvaa lämpösuojaa, suoristetaan ja lopuksi laitetaan vielä Tigin Rock Out Shine Blasteria tai sitten tätä OI-oilia. Jos ei halua hifistellä miljoonalla tuotteella, pelkkä OI oil ajaisi varmasti yksinään viimeiset kolme vaihetta (selvityssuihke, lämpösuoja ja kiiltotipat) kun sitä käyttäisi enemmän. Ohjeellinen määrä on yhdestä kolmeen painallusta. Minä käytän kuiviin hiuksiin pesun jälkeen sen kolme, edellisenä päivänä pestyjen hiusten uudelleen silottamiseen yhden pumppauksen.

Yhtä asiaa en tässä huomannut, nimittäin sitä, ettäkö tuote lyhentäisi föönausaikaa ennen föönausta käytettynä. Mikäli tuo vaikutus perustuu silikoneihin, en yhtään ihmettele etten huomaa eroa, kun silikoniyliannostustahan käytän ilman tätäkin.

Tuoksu oli miellyttävä ja makea. 135 ml:n pullosta riittää pieni ikuisuus. Tässä korkkisysteemi näyttää luotettavammalta kuin Tigissäni, jota en uskalla ottaa reissuihin mukaan, kun pelkään sen valuvan kassini pohjalle. Hintaa tällä on vähän enemmän, 32 euroa, tosin niin on kokoakin, Tigi on 100 ml. Maahantuoja on IdHAIR.

Kyllä, meistä tuli hyvät ystävät ja tämä kaveri sai hyväksi havaitut -tagin. En minä kyllä vieläkään usko minkään maailman hiustuotteen ravitsevan hiusta mitenkään, vaikka mainos niin väittäisi, mutta tärkeintä onkin lopputulos eikä hiusteni sielunelämä tai syvimmät murheet. Kerran tuhottu ei saa korjattua, suojattua sen sijaan saa ja meikattua piiloon. Siihen ei tietämykseni riitä, voiko tuotteen sisältämä annatto toimia antioksidanttina ja suojaako se hiusta, mutta joka tapauksessa OI-oil saa hiukseni kiiltäviksi, sileiksi, helpommin hallittaviksi ja huolitellumman näköisiksi.

Eräs joulukuinen kristillinen pyhä

2011-12-26T14:34:00.002+02:00

Vähän erilainen joulu tänä vuonna. Olemme poikaystävän kanssa vuorovuosin aaton hänen vanhemmillaan tai minun vanhemmillani. Tänä jouluna oli vuorossa aatto minun vanhempieni kanssa ja joulupäivä Espoossa hänen vanhemmillaan. Aatto tosin jakautui tänä vuonna kahtia vanhempien eron takia - aamu ja alkupäivä isän kanssa, iltapäivä ja ilta äidillä. Outoa ja erilaista, mutta maailma muuttuu. Ei se joulupukkikaan enää meillä käy. No, kristillisyys on kyllä ihan yhtä kaukana joulustani kuin se on aiemminkin ollut ja huono huumori yhtä lähellä. Erottamaton osa joulua on huono huumori kummieni kanssa, jotka eivät opeta kirkosta eronneelle kummitytölle yhtään sen enempää kristinuskosta nykyään kuin mitä koskaan aiemminkaan, luojan kiitos.

Hämeessä oli näinkin lumista. Kävimme aamulla ensin haudoilla, satoi kaatamalla. Olin saanut kellon lyötyä kaksitoista edellisenä yönä jo lahjan poikaystävältä, sateenvarjon, koska se oli ymmärrettävästi rasittava pakata ja tiesin joka tapauksessa saavani sellaisen. En tietenkään tajunnut ottaa sitä mukaan. Jalat märkinä vietiin haudoille kynttilöitä, onneksi isällä oli lainata sateenvarjo meillekin. Sateenvarjo näytti olevan aika hittilahja tänä jouluna. :D

Joulun yllätysvieras Kukka meinasi aiheuttaa minulle sydänkohtauksen. Näin silmänurkasta, että jotain suurta liikkui näkökentän laidalla. Hyppäsin metrin ilmaan, koira säikähti varmasti enemmän. Pelkään koiria, onneksi en tätä. Pelkään sellaisia, jotka hyppivät päälle tai sanovat wuff. Kukka ei tehnyt kumpaakaan.

Äidin peilihärveli. Kuvan otettuani poikaystävä kertoi, että isoveljeni oli ottanut aika lailla samanlaisen kuvan pari kuukautta aiemmin, kun vierailimme isoäidin satavuotispäivien yhteydessä myös äidillä. Mulla ei ole mitään muistikuvaa. Mutta hienosti varastin idean.

Mies oli saanut lahjarahaa vanhemmiltaan ja määräyksen ostaa itse itselleen lahjoja. Pari viimeistä päivää se on viettänyt aikaansa naama kiinni uudessa puhelimessaan. Vanha Nokian N900 kohtasi kesällä loppunsa, kun veneretkellä poikaystävä pesi käsiään meressä liukkaalta kalliolta. Siitä lähtien käytössä on ollut isäni vanha älytön puhelin, ja nyt Mies bongasi satasella Samsung Galaxy Gion ja siirtyi takaisin älypuhelinten pariin.

Kaikkia lahjoja en ehtinyt kuvaamaan, suurin osa on käytössä/lompakossa/päällä/viety jo paikoilleen. Jotain kuvasin silti: DKNY:n tuoksukynttilä, Thomas Sabon rannekoru (tai oikeastaan sen rasia vain, uuteen koruun siirsin jo osan charmeistani, joita alkoi olla liikaa yhteen ketjuun), kameran muistikortti ja Iittalaa. Vihaan sekalaista Ikea-seurakuntaa astiakaapissa, meillä keskitytään mustaan Teemaan ja Nanny Stillin suunnittelemaan Mango-aterinsarjaan. Vitriini menee makuuhuoneeseen, jossa värimaailma on sinivalkomusta. Kosmetiikkainnostus perittiin äidiltä, taidelasi ja suomidesign (minun budjetillani Iittala ja Arabia) tädiltä, joka pitää miehensä kanssa vielä näin vanhoilla päivilläänkin antiikkiliikettä Tampereella. Täti repäisi viime vuonna ja hankki tietokoneen, kyllähän eläkeiässä pitää tietokoneen käyttö opetella. Terveisiä sinne vaan Piksalle, joka ihan varmasti päätyy tätäkin postausta lukemaan. :)

On muuten hieman hämärää, että postaan kosmetiikkaan liittymättömät, muuta elämääni käsittelevät jutut tagin "arki" alle. Tässäkin nyt menee joulupostaus sitten tagilla "arki". No, ehkä joskus jaksan vaihtaa tagin nimen johonkin paremmin kuvaavaan.

Kottia!

2011-12-23T19:16:00.002+02:00

Jouluaattokaan ei ole vielä, mutta minä sain jo vähän kottia. Ostin itse itselleni Coastal Scentsin 88-paletin, Ultra Shimmer-version. Tilasin sen pretty.fi:stä, enkä olisi uskonut sen tulevan näinkin nopeasti. Mitähän siinä meni toimituksessa, joku ihan muutama päivä. En ollut aiemmin sieltä mitään tilannutkaan.

En alkuun hirveästi innostunut 88-paleteista, mutta kun näin Pandalla Metal Mania -paletin ihan livenä, olikin pakko saada oma 88. Pääsyynä tähän hankintaan on paletin pienuus - se on niin pikkuinen, että sen voi ottaa mukaan reissuun aikä tarvitse päättää etukäteen, mitä värejä meikissään haluaisi käyttää. Metal Manian tahtoisin myös.

Rakastan Thomas Sabon rannekoruani, johon erilaisia charmeja on kertynyt jo kasa. Sabolla on kuitenkin rajallinen valikoima, ja minulla on siinä myös muita kuin Sabon charmeja. Viimeisimmäksi olen saanut poikaystävältä siihen Pilgrimin pöllön (tungenko mä nykyään Twin Peaksia joka postaukseeni??). Jäänsärkijäisristeilyllä sain avokilta Pilgrimiä lisää, ei näköjään jaksanut säästää sitä jouluun asti. Johan se minulle siellä jalkahoidonkin maksoi...

Pussista paljastui Kraa-Kraa, jota olin toivonut.

Pilgrimillä on todella kivoja papukaijalukollisia charmeja, mutta suurin osa niistä on liian suuria Sabon charmien rinnalla. Kraa-Kraa ja pöllöni ovat hyvän kokoisia rannekoruuni. Nyt alkaa tosin tulla raja vastaan - tarvitsen toisen ketjun! Ketjussani on nyt 19 charmia ja se alkaa olla aika täyteen ahdetun näköinen.

Your name, please?

2011-12-22T20:30:00.000+02:00

"Your name, please?"
"Garland Briggs."
"Garland, what do you fear most... in the world?"
"The possibility... that love is not enough."

Taitaa olla toinen Twin Peaks -otsikoitu postaukseni. Oli ihan pakko.

Kynsihuoltoon vein tänään oman lakan mukanani, sillä halusin joulunvihreää. Kokeiluun ensimmäistä kertaa pääsi blogimiitin goodie bagistä saatu China Glazen lakka Glittering Garland, joka kuuluu tämän joulun kokoelmaan. Lakat tarjosi meille Ihanat kynnet -verkkokauppa.

Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia. Lahjojen paketointi on vielä kesken. Joulusiivousta on yritetty epätoivoisesti aloittaa, mutta ei oikein ole ollut aikaa. No, jouluksi karkaamme kuitenkin kotoa molempien vanhempien luona käymään.

Jos ette keksi muuta tekemistä joulunpyhille, katsokaa Twin Peaksin molemmat tuotantokaudet putkeen. Addiktoivaa.

Haussa vierailijakirjoittaja Tigi-testaukseen

2011-12-21T00:28:00.001+02:00

Tigiltä ilmestyi uusi Candy Fixations -sarja muotoilutuotteita hiuksille, ja mekin saimme goodie bagissä blogimiitissä kaksi tuotetta tuoteperheestä. Tuotteet ovat kuitenkin tarkoitettu ihan jollekin muulle kuin minulle, joka haluaa hiuksistaan silikonisen sileää ilman mitään volyymiä. Tigin tuotteet ovat kuitenkin kovin kivoja ja haluttuja, ja kovin mielelläni kertoisin teillekin käyttökokemuksia näistä kahdesta - mutta minä nyt vaan olen aivan väärä henkilö arvioimaan näitä. Kuten Ostolakossa-Virvekin on tehnyt, minun mielestäni joku muu saisi välillä tuottaa sisältöä blogiini. :)

Siispä, haussa on testaaja, joka saisi testattavakseen nuo kaksi tuotetta (kuvaukset/lupaukset Tigin esitteestä):

Sugar Dust - näkymätön, hienojakoinen tyvipuuteri, joka antaa välitöntä tyvikohotusta

Totally Baked - tuuheuttava ja hiuksia volymisoiva vaahto.

Näistä pitäisi sitten kirjoittaa teksti, kokemuksista ja mielipiteistä, jonka julkaisen blogissani. Kuviakin saa ottaa.

Testaajan valitsen tähän postaukseen kommentoineista. Kerro kommentissasi, miksi juuri sinä olisit sopiva testaamaan näitä kahta vierailevana kirjoittajana blogissani. Valitsen testaajan 1.1.2012, eli vuoden loppuun asti (huh, tuleepa se vuodenvaihde pian!) olisi aikaa ilmoittaa halukkuutensa testaamaan.

Blogisuositus

2011-12-19T22:00:00.001+02:00

Mulla ei paljon kokkausvinkkejä täällä näy, kun olen niin laiska kokkaamaan. Valmisruokaa menee ihan liikaa. Yhden ruoka-aiheisen postauksen saatte kyllä nyt, nimittäin blogisuosituksen.

Tarjoiluehdotus on ehkä parhaita blogeja mitä olen hetkeen lukenut, kun ei oteta kosmetiikkablogeja huomioon. Teddypunkkari testaa ja toteuttaa käytännössä pakkauksien kyljistä löytyviä tarjoiluehdotuksia, niitä järjettömimpiä sellaisia, ja kirjoittaa niin hyvää tekstiä että nauran vedet silmissä avopuolison kanssa.

Kaikki sinne, hopi hopi.

tarjoiluehdotus.blogspot.com

Kaikki Joukolla jäätä särkemään

2011-12-19T01:18:00.000+02:00

Hämäläis-Osakunnan Juristikerho lähtee joka joulu viimeisten tenttien päätyttyä risteilylle, Jäänsärkijäisille. Huhuja perinteen alkamisesta on monia, yksi niistä kertoo, että alun perin tarkoitus oli mennä porukalla shoppailemaan Tukholmasta viime hetken joululahjoja. Sittemmin on huomattu, että tax freen alkoholiosasto kiinnostaa jengiä lopulta aina enemmän ja Tukholmassa on lopulta päästy vain kääntymään keskustan Burger Kingissä syömässä kamalaa krapulasafkaa. Kaksi viimeistä vuotta risteily on tehty vähän toisella ohjelmalla - lautalla lauantai-aamuna Tallinnaan, yö hotellissa, sunnuntaina iltapäivän lautalla takaisin. Niin siis myös tällä kertaa.

Joululahjashoppailu osaltani on jo hoidettu, ja pankkitilin tilanne se mukainen. En siis ostanut käytännössä juuri mitään. Kosmetiikkaan liittyvää sälää ostin vain nämä oikeasti tarvitsemani - Duroyn superhalvan sivellinrullan ja Make Up Storen Glitter Eyelinerin.

Tuo sivellinrulla on ihan superhalppis hätäratkaisu, mutta tarvitsin jotain pikaisesti - on alkanut nyppiä siveltimien kuljettaminen reissussa jossain meikkilaukun päällimmäisenä kumilenkillä yhteen nippuun kasattuna, toivoen, että kalliimmat siveltimet eivät vaan menisi huonoksi.

Make Up Storen Glitter Eyelinerin ostin multicolour-sävyssä Diamond. Tämä on mun kolmas tällainen - yhden hukkasin, toisen käytin loppuun. Tämä on tuolla mun luottotuotteiden listalla, koska MUS:in glitterliner on ainoa, ihan ainoa glitterrajaus joka on mielestäni tarpeeksi intensiivinen. Tämä ei ole mikään sellainen hillitty juttu, jolla saadaan muutama hile sinne sun tänne mustan rajauksen päälle, vaan tällä tulee ihan oikeasti GLITTERrajaus kun glitteriä on niin tiheässä. Ehdottoman ihana. Jos glitterrajaukset yhtään kiinnostavat, testatkaa. Näitä saa monissa eri väreissä. Tokihan rajauksen voi tehdä itse hileestä ja kiinnitysaineesta, mutta tämä on minusta kätevämpi.

Etukäteisjoululahjana avopuolisoni (juristikerholainen hänkin, joten reissulla mukana) maksoi minulle jalkahoidon Tallinnassa. Jalkani ovat niin rumat, ettei niitä kehtaa Suomessa näyttää millekään kosmetologille. Tai ainakin olen vakuutellut itselleni niin. Sain mukaani houkuteltua myös kaverin, joka ei sen kummemmin meikeistä perusta, mutta oli kuulemma vakavasti jalkahoidon tarpeessa. Kävimme kiertämässä eri paikkoja ja soitin pariin paikkaan, mutta missään lähistöllä ei ollut helposti saatavilla aikoja samalle iltapäivälle kuin Viru-hotellin kauneushoitolassa. Sinne menimme siis, yritimme välttää mahdollisimman paljon siinä hotellissa yöpyviä suomalaisia öykkäri-idiootteja.

Jalkahoito meni tässä paikassa tällaisella kaavalla: Ensiksi jalat lämpimään saippuaveteen noin 10 minuutiksi. Kuivattiin. Otettiin esille partahöylän näköinen esine ja poistettiin sillä kovettumat (siis ei raspattu ollenkaan). Huuhdeltiin jalat, levitettiin kosteusvoide ja hierottiin samalla. Levitettiin kynsille ylikasvaneita kynsinauhoja poistavaa ainetta. Leikattiin varpaankynnet ja poistettiin kynsinauhat (samalla välineellä!! :O). Viilattiin kynnet, levitettiin kynsilakka. Tuolla käytettiin Orlyn lakkoja, samoin Orlyn Bonderia aluslakkana ja Orlyn Sec'n Dryta päällyslakkana.

Lysti maksoi muistaakseni 34 euroa, mutta siitä sai S-kortilla alennusta kymmenen pinnaa joten hinta putosi kolmeenkymppiin. Olin ihan kohtuullisen tyytyväinen. Ei se nyt mikään hieno spa-tunnelma ollut, joten olisi saanut olla halvempikin. Varmasti halvemmallakin pääsee, mutta emme ehtineet kierrellä etsimässä hoitoloita. Hygieniasta tuolla ainakin oltiin hyvin tarkkoja, siitä pisteet. Kynsiä lakatessakaan ei käytetty mitään niitä levittimiä vaan talouspaperia. Jalkakylpyastiassakin oli vielä muovi suojana ja vesi siis muovipussissa, tavallaan.

Pari kuvaa reissusta perään.

Hotellin kattobaarista

M/S Nordlandian käsitys joulusta...

Kauneus- ja kynsibloggaajien miitti 4.12.2011

2011-12-16T21:48:00.000+02:00

kuva: Canonin IXUS 230 HS lainakameroilla, kuvaaja joku bloggaajista

Ehdin jo sivuta blogimiittiä nopeasti aiemmassa postauksessa, mutta tässä vähän kattavampi paketti päivästä.

Kaikkihan alkoi siitä, kun treffasimme muutaman kosmetiikkabloggaajan kanssa syksyn kauneusmessuilla. Totesimme, että tämä ei voi jäädä tähän, jotain on tehtävä, on pakko pitää kunnon miitti. Arvasin, että Panda innostuu varmasti järjestämään ja nyin häntä hihasta. Shiny vaikutti myös kovin kiinnostuneelta, ja parin päivän päästä meillä olikin jo tila varattuna. Ajattelimme jotain hyvin pientä, jutustelua pienen purtavan äärellä, mutta sitten miitti sai mukaan lisää järjestäjiä ja paisui. Ja paisui. Ja paisui. Paisui lopulta niin spektaakkeliksi, että ohjelmaa oli jopa liikaa!

Päivä alkoi klo 13 alkumaljalla. Melkein heti pääsi ääneen ensimmäinen esittelijä, joka kertoi Duroyn siveltimistä.

kuva: Canonin IXUS 230 HS lainakameroilla, kuvaaja joku bloggaajista

Kotiin saimme pienet sivellinsetit, joita olen ehtinytkin jo testaamaan. Niistä lisää jatkossa. Meille kerrottiin Duroyn historiasta, keskustelimme muun muassa tuotevalikoimasta, sivellinmateriaaleista ja etiikasta. Bloggaajat kyselivät mielestäni kiitettävän ahkerasti kysymyksiä. Raili Hulkkosen siveltimet ilmestyivät Duroylta joskus vuosi sitten, ja meille kerrottiinkin, että jos ideoi siveltimen, joka pääsee tuotantoon asti, saa nimetä tuotteen. Duroy sekä valmistaa että myös maahantuo meikkivälineitä.

Seuraavana meille tuli esittelijä L'Oréalilta.

kuva: Jussi Kivimäki

Lorkulta kerrottiin muun muassa Essien kynsilakoista, jotka nyttemmin ovat siirtyneet Lorkulle. Tulevat päivittäistavarakauppoihinkin ensi vuoden puolella. Lisäksi meille esiteltiin tammikuussa myyntiin tuleva Garnierin versio Aasiassa suositusta BB-creamistä. On erittäin hyvä olla ajan hermoilla, ja Lorkulla selvästi oltiin tehty esityö ja käyty seuraamassa blogimaailmaa - suomalaisissakin kosmetiikkablogeissa BB-cream on ollut vähän aikaa kova sana. Tästä, kuten myös Essiestä ja tuosta kuvassa olevasta ripsiväristä arviota myöhemmin.

Iki-ihana Mariela Sarkima vieraili myös tapahtumassamme kertomassa itsestään, historiastaan ja kirjastaan - kirjan itse asiassa ehdin ostaa jo silloin heti kun se ilmestyi (arvioni täällä).

kuva: Jussi Kivimäki

Esittelyjen jälkeen päästiin siihen megalomaaniseen tavarapaljouteen, meinaan jakamaan goodie bagejä.

kuva: Jussi Kivimäki

Sponsoreita oli tosiaan sitten ja paljon. Pelkäsimme alkuun, että kovin moni firma ei lähde mukaan, ja kasa sponsoripyyntöjä lähetettiin. Erityisesti itse olin erittäin skeptinen sen suhteen, ettäkö olisimme saaneet kunnon goodie bagiä aikaan. Kosmetiikkaa jaetaan kyllä kovasti muotibloggaajille, mutta ei kosmetiikkabloggaajille. Olen itsekseni päätellyt, että joko a) firmat pelkäävät kosmetiikasta vähän enemmän tietävien lyttäävän tuotteet herkemmin tai b) kosmetiikkablogeilla on liian vähän lukijoita. Itse kuitenkin otan huomattavasti herkemmin huomioon kosmetiikkabloggaajien tuotesuositukset kuin muotiblogien, ja ne vaikuttavat ostokäyttäytymiseeni ihan suoraan. No. Sponsoreita sitten tulikin. Lista puhunee puolestaan. Kaikkia ei tietenkään ollut goodie bageissä, osa oli arvontapalkintoja. Meillä oli jokaiselle osallistujalle arpoa jotain, kaikki voittivat.

Sitten siirryttiin penkomaan tuotekasseja ja juoruamaan takkahuoneen puolelle.

kuva: minä

Nimilaput helpottivat ihmisten tunnistamista, pariakymmentä bloggaajaa on vaikea muistaa ulkoa - etenkään, kun kaikki eivät naamaansa blogissaan näytä. Lenore, joka teki myös miitin pinkkimustan bannerin (joka goodie bageissäkin on tarrana kyljessä), askarteli nämä nimilaput.

Päästiin myös lempipuuhani syömisen ja juomisen pariin.

kuva: Jussi Kivimäki

kuva: Jussi Kivimäki, Fresitojen suurin tehokuluttaja: minä

Vapaan hengailun ohessa oli mahdollisuus geelijalkakylpyihin, hiustenlaittoon ja meikkiin.

kuva: Jussi Kivimäki

Bette esitteli GHD-rautaa, ja minä pyysin itselleni muotibloggaajakiharat. Juuri näillä sanoilla. Yksi GHD myös arvottiin, sen voitti Heidi. No, ei se mitään, mä olen nyt jäänyt kahdessa GHD-arvonnassa ilman GHD:tä vaikka molemmissa oli joku hurjan 5 prosentin todennäköisyys voittaa jopa. Siispä pukinkonttiin tulee avopuolisolta lohtu-GHD. :D

Mahdollisuus oli myös tosiaan meikkiin jos vain kerkesi, Glitz&Glamin Minna toi kunnon arsenaalin meikkiä ja meikkaili halukkaita.

kuva: Canonin IXUS 230 HS lainakameroilla, kuvaaja joku bloggaajista

Jessus että oli kivaa. Jatkoille Havannaan ehdin valitettavasti vasta siivoamisen jälkeen, joten suurin osa porukasta oli jo hävinnyt koteihinsa. Ensi kerralla sitten se sellainen vähäohjelmaisempi miitti, missä mäkin pääsen kunnolla tutustumaan ihmisiin ja juttelemaan jengin kanssa ilman järjestelystressiä ja -kiireitä.

Gothmeticiä, kameravertailua ja vierailu Suvi Tiilikaisen meikattavana

2011-12-14T21:00:00.000+02:00

Kauneusmessuilla oli esillä uusi saksalainen sarja tummanpuhuvia meikkejä, Gothmetic. Sarja on aavistuksen ylihinnoiteltu ja nimi on kliseisen överi, mutta pakkausten ulkonäkö oli kovin minua ranskanliljoineen ja koukeroineen. Messuilta ostin rajaustussin, sillä oli hintaa messuilla joku 20 euroa. Rajaustussi on violetti ja aika voimakas sellainen, ei mikään luumu vaan aito violetti. Tussirajauksia tällaisissa väreissä on vaikea löytää, joten ostopäätös oli aika helppo. Messuilla luvattiin, että tuotteet tulevat verkkokauppaankin vielä, ja nyt kynnet.comin verkkokauppaan on avattu osio tälle merkille. Muistikuvani 20 eurosta on aika kohdallaan, verkkokaupassa tämä vastaava on 19,30 euroa.

Tussin laatuun olen ollut ihan tyytyväinen, enkä epäilisi ostaa uutta tämän kuivuttua, sillä väri on minulle loistava arkityömeikkiinkin.

Sitten seuraavaan asiaan, kameravertailuun. Vanha Canon IXUS 850 IS -pokkarini alkaa elää viimeisiä hetkiään. Lainasin Canonilta kaksi pokkaria vertailuun, halvemman IXUS 230 HS:n ja kalliimman kosketusnäytöllisen IXUS 1100 HS:n. Olen merkkiuskollinen, joten pokkarini ovat IXUS-pokkareita nyt ja tulevaisuudessa, järjestelmäkameranakin meillä on Canon. Ihan ensimmäinen digikamera kotonani 13 vuotta sitten oli myös Canon.

On se vanha pokkarini vähän jäänyt juu jälkeen. Seuraavissa kuvissa on kaikissa samat asetukset: automatiikka, ei salamaa, makrokuvaus. Kuvattu sisällä illalla huonossa valossa.

Canon IXUS 850 IS

Canon IXUS 230 HS

Canon IXUS 1100 HS

1100 HS:n ja 230 HS:n keskinäiset erot tällaisessa kuvauksessa ovat minimaalisia, mutta katsokaapa eroa omaan kameraani...

Testailut jatkuvat, en ole varma aionko panostaa kalliimpaan 1100 HS:ään (vaikka siinä onkin kätevä kohdistamispisteen valinta kosketusnäytöltä) vai riittäisikö minulle tuo edullisempikin.

Ja aiheesta sitten ihan kukkapurkkiin.

Olivia-lehden lukijapaneelin kautta tuli sähköpostiin kutsu, johon vastaamalla pääsi Lorkun meikkitaiteilijan, ex-missi Suvi Tiilikaisen meikattavaksi Sokokselle. Ideana oli promota L'Oréalin uutta L'Or-lookia. Menin meikkiin valmiiksi meikattuna, sillä tulin suoraan töistä. Ajattelin, että itse väkertämäni silmämeikki kertoisi Suville vähän meikkimieltymyksistäni. Suvi ei kuitenkaan lopulta sitten halunnutkaan ottaa omaa silmämeikkiäni alta pois, vaan teki meikin siihen päälle. Mineraalimeikkipohjan hän kuitenkin poisti.

Kasvoille levitettiin True Match -meikkivoidetta ja puuteria, jonka nimeä en muista. Poskipuna oli samaa True Match -sarjaa, niitä, missä on se palapelinpala pressattuna nappiin.

Silmämeikin Suvi teki mm. violetilla Infaillible-luomivärillä, jota hän levitti sormin. Lisäksi oli jostain pyöreästä luomiväritriosta punertavan violettia. En löydä sitä nappia edes netistä olikohan se jotain vanhaa sarjaa? Pyöreä, kupera, kaikki kolme sävyä leivottu samaan nappiin kiinni toisiinsa ilman mitään välilevyjä. No, oli mikä oli. Intensiivisyyttä saatiin aikaan mustan luomivärin sijasta häivyttämällä kajalia luomelle.

Avopuoliso ei tiennyt, missä olin käynyt, joten kysyin häneltä kotona, onko meikkini jotenkin erilainen kuin yleensä. "Enemmän poskipunaa kuin sulla yleensä" oli ensimmäinen, mitä Mies huomasi. Tivasin, eikö mitään muuta ole, silmämeikissä. "Joo, sulla on enemmän luomivärirajausta alaluomella kuin yleensä." Olen itse aivan samaa mieltä. Suvi käytti värejä, jotka minulle ovat tyypillisiä, ja piti luomilla varjostukset juuri niillä kohdilla, minne ne itsekin laitan. Meikissä ei ollut minulla yhtään vieras olo, hyvinkin kotoisa.

Jo toiseen kertaan ammattilainen sanoi minulle, ettei kulmaluulla kannattaisi käyttää mitään helmiäistä. Suvi itse häivytti samalla puuterilla, jota kasvoillekin käytettiin. Tykkään joka tapauksessa helmiäisestä kulmaluulla, olkoon tämä yksi niitä sääntöjä, joita tietoisesti rikon.

Kultainen L'Or 2011 -juhlalook tosin jäi hämärän peittoon. Mitään kullan sävyä minulla ei käytetty.

Käherrin

2011-12-13T16:00:00.002+02:00

Ostin rakkaani aikoinaan kun halusin korkkiruuvikiharoita hiuksiini. Menin Stockalle, kysyin piippausrautaa ja heillä oli silloin (noin puolitoista vuotta sitten) vain yksi. Mutta sepä sattui olemaan juuri loistava. Braun Satin Hair Colour -kiharrin olikin juuri sopivan muhkea jötkö, jotta kiharasta saa vähän vähemmän käkkäräpehkoa, vaikka se korkkiruuvit tekeekin.

Siis tämä on oikeasti paksu.

Lämpötilan saa valita hiusten paksuuden mukaan - tai pikemminkin kannattaa valita sen mukaan, kuinka paksuja osioita kiharrat. Mä vetäsen aina suorilta sillä kaikista kuumimmalla, kun kuitenkin kiharran vain juhlatilaisuuksiin. Ainoa, mikä tässä ärsyttää on 30 minuutin aikakatkaisu. Mulla kestää noin tunti kihartaa koko pää, eikä tämä anna mitään äänimerkkiä aikakatkaisusta - pitää vaan seurata, palaako valo vielä.

Kihartimesta luvataan kaikkea mahdottomalta kuulostavaa (satiini-ionit, värinsäästö), mutta mulle on tärkeintä, että tämä tekee toivotunlaista kiharaa.

Muutama vanha kuva löytyi, joissa kiharat tehty tällä. Oon huono antamaan ottaa itsestäni valokuvia, joten edes juhlista otettuja niitä ei paljon löydy...

Kasvatin otsatukkaa pois, ois ehkä voinut muistaa ottaa ne pinnit messiin millä saa noi härpäkkeet pois sivuilta...

Klikkaamalla isoksi saattaa jopa saada jotain käsitystä siitä, että tässä kuvassa minulla on kiharaa. :D

Geelikylvyssä

2011-12-12T17:00:00.002+02:00

Olin kuullut GelSpa-geelijalkakylvyistä jo aiemmin ja etsinkin sellaista testaukseen, mutta Tikkurilan Prismasta en kyllä onnistunut löytämään, vaikka näitä Prismassa myydäänkin. Kävin monta kertaa hyllyt läpi eri päivinä ruokatunneilla, mutta ei näkynyt. Onnekseni voitinkin sitten blogimiitin arvonnasta kaksi pakkausta tätä itselleni, ja pääsin testaamaan. Myös miitissä oli mahdollisuus testata, mutta en ehtinyt millään.

Pahoittelen kuvien laatua, oli kiire ja pimeää mutta halusin silti tehdä ja ajastaa tän postauksen kun kerrankin oli aikaa taas kirjoittaa.

GelSpa-paketissa on tavaraa kolmeen jalkakylpyyn, paketti maksaa 8,95 euroa ja sitä siis pitäisi saada sieltä Prismasta. Vaihtoehtoja on kaksi, Rauhoittava laventeli & sitruunaruoho ja Virkistävä tea tree & greippi.

Mutta näin se toimii:

1. Ota vadillinen kuumaa/lämmintä vettä. 4-5 l, mulla on tossa 4 litraa.

2. Heitä värillisen pussin (Step 1 -pussi) sisältö veteen. Ykköspussin INCI riippuu siitä, kumpi paketti on kyseessä, tässä virkistävässä versiossa INCI on seuraava: Sodium Polyacrylate (muodostaa geelin), Parfum, Melaleuca Alternifolia (tea tree -öljy), Citrus Grandis (greippi), CI 19140 ja CI 17200 (väriaineita). Rentouttavassa INCI on muuten sama mutta tea treen ja greipin sijaan siinä on Lavandula Angustifolia (laventeli) ja Cymbopogon Schoenanthus (sitruunaruoho) sekä tietysti eri väriaineet.

3. Sekoita. Käyttöohjeessa sanottiin, että sekoitettaisiin käsin, mutta mä koen kätevämmäksi tuon kauhan.

4. Sekoita kauan. Valmiina se näyttää tältä.

Nyt voi upottaa jalat sinne geeliin. Se tuntuu hauskalta, vähän rakeista mömmöä. Mä tykkäsin tunteesta, siinä mömmössä oli kiva heilutella tassuja. Ohjeen mukaan jalkoja pidetään geelissä vähintään 15 minuuttia, toki voi pitää kauemminkin.

Sitten tulee mieleen, että milläs taikakeinolla mä hävitän tämän mössön, saako sitä edes vedettyä vessasta alas. No, siihen on sitten se toinen pussi.

5. Kaada valkoinen pussi (Step 2 -pussi) geeliin, jossa siis yhä jalkasi ovat. Heiluttele jalkoja siellä niin kauan, kunnes geeli muuttuu takaisin nesteeksi. Step 2 -pussi sisältää suolaa, pelkkää sitä itseään (Sodium Chloride), joka on antibakteerista.

Mä en tiedä mihin tuon saisi kaataa, mutta minä olen kaatanut sinne vessanpönttöön. Oletettavasti tuo määrä Sodium Polyacrylatea ei muuta koko talomme viemärijärjestelmää geeliksi. :D

Kylvyn jälkeen jalat ovat pehmeämmät, mutta mitään kunnon kovettumia tämä ei kuitenkaan poista. Koskahan mä olisin viimeksi kylvettänyt tassujani? Varmaan yli puoli vuotta sitten? Jos haluaisi raspata jalkoja, tällainen geelikylpy ennen sitä voisi olla hyvä että saa ihon pehmenemään.

Stiga-pöytälätkää feat. IsaDora

2011-12-11T20:40:00.002+02:00

Treffasin lauantaina kavereita Hämeenlinnassa pöytälätkäturnauksen muodossa. Sähelsin junassa itselleni meikin, päätin kokeilla blogimiitin goodie bagistä saatuja IsaDoran tuotteita. Saimme Big Bold Mascaran ja kaksi luomiväritrioa, sävyt ovat violetti Purple Vain ja ruskea-vihreä Khaki Green.

Täytyy sanoa, että odotukseni eivät olleet korkealla. Äitini myi aikoinaan liikkeessään IsaDoraa, koska vaikka olikin keskittynyt selektiiviseen kosmetiikkaan, piti siellä joukossa olla joku halpakin. IsaDoralta minulla on kasa huonoja kokemuksia tuolta ajalta. Glitter-eyeliner oli surkea, glittermäärältään mitätön. Luomivärit, joita minulla oli, olivat hileisiä ja varisevia. Tuon jälkeen en ole juurikaan IsaDoraa ostanut, paitsi rajaustussin, joka ei ollut hyvä. Siispä en odottanut paljoa luomiväreiltä, ja yleensä ripsiväri, jossa lukee "volume" aiheuttaa minulla hämähäkkiefektiä.

No, luomiväreihin olinkin hyvin tyytyväinen. Ne eivät olleet hileisiä tai varisevia - meikkasin junassa mutta en siltikään joutunut pyyhkimään silmien alapuolelta mitään varissutta pois (varissusi, hehe, hehe).

Tein meikin pääasiassa Purple Vain -paletilla. Tuo ensimmäinen sävy on itse asiassa iholla aika pinkki, vaikka vaaleanvioletti sen pitäisi olla.

Khaki Green -paletista käytin tuota ensimmäistä sävyä, silmän sisänurkkaan. Muita swatchailin vain kädelle. Tuo oikeanpuolimmainen on paletin helmi, kullanhohtoinen rusehtavanvihreä, jossa on moniväristä mikroglitteriä. Laadultaan se ei tietenkään ole yhtä satiininen kuin vieruskaverinsa, mutta onneksi glitter on hyvin hienojakoista eikä niin varisevaa kuin voisi pelätä.

Big Bold Mascara oli sittenkin ihan toimiva, mutta iso harja on ISO ja äärimmäisen epäkäytännöllinen. Lopputulos ei kuitenkaan ollut yhteenliimautuva hämähäkkiripsikasa, olin tulokseen ihan tyytyväinen. Mutta tuohon harjaan en.

Kuvaa silmämeikistä ei tietenkään tullut otettua, joten tämä IRC-galleriatasoinen vessanpeilikuva onkin se ainoa. En ehtinyt lukemaan Pandan duckface-ohjetta ennen tätä, joten vessapose ei ole niin autenttinen kuin mitä pitäisi.

Illan vietimme Action Factorylla Hämeenlinnassa. Action Factory järjestää jos vaikka mitä, mm. kilpa-ajoa vessanpöntöillä, lasersotaa, hohtominigolfia, curlingia muovijäällä, kiipeilyä motorisoidulla kiipeilyseinäsimulaattorilla... Ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pääosa yrityksen toiminnasta tapahtuu ihan jossain muualla kuin tuolla Hämeenlinnan toimipaikassa - messuilla, tapahtumissa yms. Tää ei muuten sitten ollut maksettu (eikä edes pyydetty) mainos, vaan tykkäsin konseptista niin kovasti että päätin jakaa sen täällä blogissakin.

Vedin puhtaan nollapelin. Tosin valitettavasti niin päin, etten tehnyt yhtään maalia. No, hauskaa oli silti.

Hämeenlinnassa oli jo lunta. Se on hassua kuinka tunnin junamatkan päässä on aina ihan erilainen sää - talvella kylmempää kuin Helsingissä, kesällä lämpimämpää.

Seuraavan kerran sitten jotain muuta, oli nimittäin todella kivaa kerätä vanhaa jengiä yhteen - osaa olin nähnyt viimeksi 10 vuotta sitten...

Jouluhan ei ole materialismin juhla.

2011-12-09T17:00:00.000+02:00

Siksipä minä toivonkin joulupukilta maailmanrauhaa, onnea ja terveyttä, iloa lähimmilleni ja kaikkea muuta mitä toivon joka joulu. Lisäksi haluaisin motivaatiota, opintopisteitä ja terveelliset elämäntavat. Mitään materiaahan minä en kaipaa, paitsi että...

GHD Limited Edition Pink Orchid. Kuva täältä.

Canon IXUS 1100 HS. Tämän ostan viimeistään itse, sillä vanha digipokkari vetää viimeisiään. Kuva täältä.

Lisää Iittalan Vitriinejä - sinistä, harmaata, läpinäkyvää... Kuva Iiittalan promokuva.

Guessin kello K-raudan ketjulla. Toi ketju on Se Juttu. Kuva täältä.

Lahjakortti alusvaateostoksille. Alkaa olla kaikki kulahtaneita. Hienon lahjakortin kuvan löysin täältä, vaikkei sisustusliike mitenkään alusvaatteisiin liitykään.

CompactFlash-muistikortti Canon EOS 400 D -kameraan. Mulla on vaan kaksgigasia ja hermot menee. Ees neljä gigaa ois kiva. Kuva täältä.

Jäähdytysalusta kannettavalle, kun tämä kuumenee niin pelottavasti sängyssä dataillessa. Olisin jo ostanut tällaisen, mutta kun kaikki tuppaavat olemaan liian pieniä mun 17,3 tuuman koneelle paitsi nämä kalliimmat. Tämän hetkinen väliaikaisratkaisuni on tietokoneen mukana tulleen pahvilaatikon pala... Ei paljon viilennä. Kuva täältä.

Ja sitten mä tarvitsisin ihan oikeasti yöpaidan. Äidin siskolta lapsena saamani hänen yöpaitansa (jonka nimi muuten on Tui-Tui, keksin sen joskus lapsena) alkaa olla aika kulahtanut. Huomasin, että se on mulla päällä myös 11-vuotissynttäreideni kakunpuhkumiskuvassa. Tui-Tuin olisi aika tehdä tilaa uudelle. Löysin Anttilasta kukonaskelkuosisen mustavalkoisen yöpaidan, hintaan 18 euroa tai jotain, mutta siitä ei tietenkään ole missään kuvaa.

Aina saa toivoa. Toivoin mä viime vuonnakin 200 neliön kämppää Eirasta. En saanut. Sen sijaan mua lahjottiin kyllä enemmän kuin laki sallii.

Anna mun olla

2011-12-08T20:00:00.000+02:00

Let me be oli minulle täysin tuntematon sarja ennen tätä kokeilua. Kokeilussani olivat värjätyille hiuksille tarkoitetut shampoo, hoitoaine ja hiuksiin jätettävä hoitosuihke.

Let me be your utterly unforgettable color shampoo (jonka haluaisin kirjoittaa kaiken isolla, mutta seuraan brändin omaa kirjoitustapaa nyt sitten) vaahtosi mielestäni aika reippaasti. Pesutulos oli sopiva. Jouduin vaahdottamaan ekalla pesulla hiukset tosin kahdesti, sillä niissä oli aika reippaasti lakkaa kiharoita pitämässä.

Let me be your dashingly divine color conditioner ei ollut niin siloittava kuin mitä hoitoaineeltani vaadin. Takkutukan suoristamiseen vaadin silikonimössöä, joka tekee hiuksista raskaat ja liukkaat. Tämä hoitoaine selvittää kyllä hiukseni, mutta ennemmin käytän tätä silloin, kun laitan lettikiharoita tai muita kiharoita - silloin normaalit supersiloittavat hoitoaineeni latistavat kiharaa liikaa. Samaa sanon Let me be your elegantly exhilarating color mististä. Tarvitsen hiuksiin jätettävän hoitoaineen, jotta saisin hiukseni edes harjattua pesun jälkeen - siihen tämä sopi, mutta ei mitään supersiloittavaa.

On kuitenkin otettava huomioon, että Let me be tekee ihan eri sarjaa noille minun vaatimuksilleni, meinaan moisturizing-tuotteita. Minun valintani heidän sarjoistaan olisi se kosteuttavien tuoteperhe, ei tämä värjättyjen.

Näille kaikille kolmelle luvataan myös lämpö- ja UV-suoja.

Tuoksu oli ihana, mutta saisi minun karkkitiginenälleni olla jopa vähän voimakkaampi. Tuoksussa kerrotaan olevan persikkaa, kookosta ja aprikoosia. Minun nenääni tuoksu on on eritysesti persikkaa ja aprikoosia, kookosta en seasta löydä. Pidän kovasti näiden herkkutuoksusta kyllä.

Koko sarjan imagoa pakkausdesignia myöten voisin kuvata yhdellä sanalla: söpö. Ei kuitenkaan sellainen Hello Kitty -söpö, vaan tyylikkäämmällä tavalla söpö.

Tuotteet on saatu goodiebagista blogimiitistä.

Valinnan paikka

2011-12-07T20:30:00.001+02:00

Ryssin html-koodin, julkaisin vahingossa, poistin tekstin ja nyt laitetaan paremmalla onnella.

Sensaisti kirjoitti postauksen tuotteista, jotka valitsisi loppuelämäkseen jos tärkeistä ryhmistä saisi valita vain yhden. Terhen kannusti kopioimaan idean, joten listaanpa minäkin omia.

Mä vedän niukalla linjalla. Ihan välttämättömiä tuotteita ei ole kuin seuraavat:

1. meikkivoide
2. irtopuuteri
3. ripsiväri
4. luomiväripaletti
5. kulmakynä

Mä pärjäisin hyvin pitkälle noilla, mun elämäni ei kaatuisi vaikka mitään muuta ei enää valmistettaisi ikinä. Blogi tosin kaatuisi. :D Mutta rehellisesti sanottuna aika ankeaa olisi elämä vain noiden kanssa, ja välillä varmasti tuskastuttavaa. Siksi lista jatkuu...

6. meikinpohjuste
7. mineraalimeikkipohja
8. eyeliner
9. kajal

Koska rakastan Polyvorea (ja näemmä noita Polyvoren sulkia...) vähään liikaakin, tein Polyvorella kollaasin näistä mun ehdottomista tuotteista.

1. meikkivoide - Lancôme Teint Miracle. Olen postannut tästä tuhannesti, mm. tässä, tässä ja tässä.

2. irtopuuteri - tämä ei ollutkaan niin helppo valinta. Olen tykännyt oikeastaan aika lailla kaikista, mitään HG-tuotetta ei ole vielä muodostunut. Siksipä arvioin tätä paremmuutta nyt ihan pakkauksen helppouden kannalta. Lancômen irtopuuteri veisi voiton annostelijasihtinsä takia, mutta siitä ei ole minulle talvisävyä Suomen markkinoilla, joten voittoa ei tipu. Siksi tässä nyt YSL:n Semi-Loose Powder vie voiton, löytyy mulle hyvä sävy ja annostelija on aika kätevä. Tuosta tuotteesta lisää tässä postauksessa.

3. ripsiväri - Lancôme L'Extrême. Olen huono kuvaamaan ripsivärejä - esim. vertaillessa kahta ripsiväriä tulos näyttää kuvissa samalta vaikka itse (ja jopa avomies) näkee selvästi, kummassa on parempaa. En voi kuvin tätä oikein kehua, mutta sanallisesti olen tätä ylistänyt useasti.

4. luomiväripaletti - Kuten Sensaisti, valitsen minäkin Inglotin Freedom-paletin. Minimalistisuutta hain tälle postaukselle, joten pidän sävyvalikoiman minimissään. Josko minulle riittäisi kymmenen sävyn paletti, sillä pärjäisin oikeasti loppuelämän. Valitsin sävyt sellaisista, mitä minulla on - olen swatchannut kaikki ja tämän linkin takaa pääsee katsomaan, miltä swatchini näyttävät.

-AMC Shine 46 - pinkihtävä, mutta käy hyvin minulla kulmaluulle häivytykseen ja korostukseen
-Matte 373 - mattavalkoinen
-Pearl 447 - hopea
-Pearl 420 - samettinen harmaa, joka taittaa violettiin olematta silti violetti
-AMC 65 - musta
-Pearl 446 - violetti (luumuinen)
-Pearl 439 - violetti
-Matte 384 - vihreä
-DS 477 - vaaleanvihreä lime
-AMC Shine 17 - minttuinen, veden värinen vihreä

See, ei yhtään ruskeaa? Mä en käytä ruskeaa. Jos vain rajallisen määrän valitsen, ei ruskeaa.

5. kulmakynä - Dior Sourcils Poudre sävy Sable. MUS:in Tri-Browlla saa myös toivomaani jälkeä, mutta jos koko loppuelämä pitäisi mennä samalla, valitsen mieluummin nopeamman ja helpomman kynän. Sourcils Poudre on puuterimainen eli ihanan pehmeä kynä, siitä olen kirjoittanut mm. tässä.

Näillä pärjäisin, mutta otetaan se muutama ekstratuotekin tähän.

6. meikinpohjuste - Lancôme La Base Pro. Hehkutusta minulta saanut mm. tässä.

7. mineraalimeikkipohja - mulla ei ole kokemusta kuin bareMineralsin Original-pohjasta, mutta se on täyttänyt toiveeni joten en ole lähtenyt eksperimentoimaan muilla - bareMinerals Original -mineraalipohja olkoon siis suosikkini. bareMineralsista ja alkuun vastahakoisesta suhteestani mineraalipohjiin mm. näissä postauksissa: tämä, tämä ja tämä.

8. eyeliner - Ylivoimainen voittaja on Sensain Liquid Eyeliner. Siitä olen kirjoittanut vertailupostauksen mm. tässä.

9. kajal - Lancôme Le Crayon Khôl (ei vedenkestävänä versiona), suosikki jo teinivuosista. Siitä lisää tässä tekstissä.

Jaan haastetta eteenpäin, muutkin tekemään!

Ensifiilistelyjä mahtavasta viikonlopusta - kauneusbloggaajien miitti

2011-12-06T00:01:00.001+02:00

Olen vieläkin ihan puhki, mutta onnellinen. Viikonloppuna järjestetty blogimiitti onnistui oikein hyvin. Kirjoitan vielä vähän kattavampaakin juttua itse tapaamisesta, mutta tässä hieman fiilistelykuvia paikan päältä.

Takkahuoneessa oli pientä purtavaa, fiilistelimme kynttilänvalossa.

Kahvitarjoilut hoiti Dolce Gusto -niminen härveli.

Väsyneille jaloille tarjottiin mahdollisuus Gel Spa -geelijalkakylpyyn. Itse en ehtinyt tapahtuman aikana kylpemään, mutta voitin sellaisen arvonnassa. Pääsen testaamaan Gel Spata siis myöhemmin.

Partylitelta saimme tunnelman luomiseksi kynttilöitä lainaan, ja joitain Partyliten tuotteita meillä oli jo järjestäjäporukallakin. Tällainen Glitz & Glam- Minnan Couture-teline nökötti takan päällä. Tuo telineessä oleva keskimmäinen Glo Lite -kynttilä on hauska, valo menee koko kynttilän läpi.

Pääsin näkemään ensimmäisen kerran elämässäni jättisubin jossain muuallakin kuin Subwayn ikkunassa.

Tapahtuman loppupuolella meille esiintyi Kristiina Wheeler. Nakitimme Kristiinan myös onnettareksi arvontaan tuon jälkeen. :)

Ryhdyimme kyselemään sponsoreita mukaan jossain vaiheessa, ja kun kiinnostusta tapahtumaa kohtaan oli, pitihän meidän sitten paperikassitkin hankkia.

Valitettavasti kuitenkaan kaikki eivät todellakaan mahtuneet kassiin, onneksi sponsorifirmoilta tuli omia kasseja. Tuotteita nimittäin oli aika reippaasti:

Joku oli ilmeisesti huomannut, että olen hiusteni kanssa onnettoman huono. Tuli hieman testattavaa.

Kynsilakkaa, siveltimiä, ripsivärejä... Eipähän tarvitse hetkeen ostaa itselleen mitään!

Tapahtuma oli success, mutta vapaata hengailua oli liian vähän - ei siis toivoakaan, ettäkö tämä jäisi viimeiseksi miitiksi! Ensi kerralla joku saisi järjestää jotain vähemmän sponsoroitua ja enemmän ihmisten tapaamista painottavaa miittiä, vaikka tämäkin oli hieno päivä!

Etkö päässyt blogimiittiin?

2011-12-02T19:34:00.004+02:00

Sunnuntaina taivaat räjähtävät satamaan mannaa, aurinkokin paistaa varmasti aamusta iltaan ja loskainen joulukuu on tipotiessään kun vihdoin ja viimein kauneusbloggaajien miitti koittaa. Osallistujamäärähän oli rajattu, mutta jatkoille saa tulla kuka tahansa.

Jäitkö pois, koska et uskonut itseesi tarpeeksi, etteikö blogillasi olisi tarpeeksi lukijoita?
Jäitkö pois, koska ajattelit, ettet ihan kuitenkaan kuulu miitin tarkoittamaan kosmetiikkablogien maailmaan?
Jäitkö pois, koska kellonaika oli huono?
Jäitkö pois ujouttasi?
Jäitkö pois ja tulit järkiisi liian myöhään?
Haluaisitko päästä vaikkapa avautumaan upouudesta Urban Decayn Naked 2 -paletista jollekin, kun kukaan lähipiirissä ei jaksa enää meikkihöpinöitäsi?
Missasitko vahingossa koko blogimiitti-ilmoittelun?

Ei se mitään.

Toivotamme kaikki samanhenkiset ja muutkin kiinnostuneet jatkamaan iltaa kanssamme ravintola Havannaan, joka sijaitsee Kaisaniemessä Vapianon ja leffateatterin välissä. Siirrymme miittipaikalta Havannaan klo 20, joten sinne vaan ihmeessä kaikki - tuo vaikka baari-iässä jo oleva kaverisikin mukaan! Juomien hintataso on sunnuntaina alhainen, ruokailemiseenkin ravintolassa on mahdollisuus. Mitä enemmän jengiä, sitä kivemmat bileet. Jatkot eivät ole yksityistilaisuus, vaan baari on avoinna ihan normaalisti.

Ostoksia Tukholmasta: Pure of Sweden

2011-12-01T23:28:00.003+02:00

Lazy Dynamiten Nekun vinkistä kävin Tukholmassa Puren liikkeessä. Nyt olen vähän ehtinyt saada käyttökokemustakin tuotteista, joita ostin, joten niistä tässä.

Huulipunan ostin korvaamaan juuri loppunutta Estée Lauderin punaani, jota ei enää myydä. Swatchissa vasemmalla Puresta hankittu Micro Bubble Lipstick. Pohjassa lukee mys FX8 ja Micro Satin, olettaisin tuon FX8:n sävyn nimeksi. Oikealla swatchissa Estée Lauderin Pure (hassu sattuma) Color Crystal sävyssä Ginger Fizz. Olin hieman pettynyt Puren huulipunaan, koska tämä on heidän kosteuttavin huulipunasarjansa, mutta kosteus ei minun huulilleni riittänyt. Samoin kesto oli huono. Tämä sävy on kuitenkin helppo arkipuna, ei vaadi peiliä levittämiseen. Tässä Estée Lauder huulilla, Puren sävy on samankaltainen mutta aavistuksen nudempi ja harmaampi.

Heräteostoksena ostin myös Dimensial Shadow -luomivärin, sävy 801.

Tarvitsee pohjustajan alleen ehdottomasti, mutta pohjustajan kanssa tykkään laadusta, pigmenttisyydestä ja pysyvyydestä.

Seuraavien kuvien pitäisi esittää sävyä iholla (vasemmalla pohjusteen kanssa ja oikealla ilman), mutta enemmänkin kuvapari tuo esiin luomivärien sävyjen kuvaamisen suunnattoman vaikeuden muualla kuin auringonvalossa, ilman syvempää osaamista kameran valkotasapainoista sun muista. No, sävy on jotain näiden eri valossa otettujen kuvien ja tuon ylempänä olevan päivänvalolampun alla itse tuotteesta otetun napin sävykuvan väliltä.

Onko sarja tuttu jo joillekin lukijoille?

Orly Birds of a Feather -kokoelma: Sea Gurl

2011-11-29T21:18:00.002+02:00

Jahas, millähän tätä väriä kuvailisi. Viime kynsihuollon yhteydessä valitsin kynsilleni Sea Gurl -sävyn. Harmaanruskea, kuitenkin kovin metallinen.

Ihan semijees. Tylsähkö, mutta ihan mielenkiintoinen kuitenkin eri valoissa. Mitä enemmän metallisuus tulee esiin, sitä enemmän se näyttää kultaiselta. Tarpeeksi kylmä sävy, minä en lämpimistä ruskeista perusta ja tämä on enemmän harmaa.

Kiirettä pitää, blogimiitti on sunnuntaina ja tässä pitäisi vähän opiskellakin perjantain tenttiin. Insolvenssioikeus, ah, maksukyvyttömyys, konkurssi ja kaikki muu omaan höveliin talouteeni liittyvä ja minua moraalisesti takaraivossa soimaava.

GHD Style: Final Fix ja Heat Protect

2011-11-20T18:00:00.000+02:00

Käytiin tuossa päivänä eräänä piipahtamassa More to Love -blogin järkkäämässä GHD-illassa. Ilta pidettiin Sydämen Pohjasta -kampaamossa. Mukavaa oli, vaikken GHD-rautaa voittanutkaan. Sen sijaan osallistujat saivat kaikki GHD:n muotoilutuotteita ja alennuslahjakortin kampaamoon.

GHD uudisti muotoilutuotelinjansa joku aika sitten. Minulla oli aiemmasta sarjasta Creation Spray for Iron Styling, mutta siinä oli sellainen ongelma, että se teki hiuksiin lakkamaisen, karhean pinnan. Ostin sen kuitenkin lähinnä lämpösuojaksi suoristusraudalle, koska siinä luvattiin lämpösuoja olevan. Toissijaisesti ostin sen pitämään suoristusta pidempään, mutta lakkamainen koostumus ärsytti. Hiukset tuntuivat napsahtelevan sen jälkeen kammatessa samoin kuin jos yrittäisit kammata hiuksia, joissa on lakkaa. Napsahtelu on ehkä huonoin mahdollinen sana, mutta sellainen kahina kuitenkin. Tuntuu, että hiuksia ei saanut harjattua yhtä hyvin.

Uusi Heat Protect Spray on ihan lämpösuoja ilman erityistä mainostusta kampauksen pidosta - sen on tarkoitus lähinnä vain suojata kuumalta. Heat Protect Spray ei jättänyt samaa tunnetta kuin tuo aiemmin pettymyksen aiheuttanut muotoilusuihke, mutta silti karhensi vähän. Tämä tekee sitä rakennetta kuitenkin vain aavistuksen verrattuna siihen toiseen GHD:n aineeseeni. Heat Protect Spray siis antaa tukea myös mielestäni, vaikkei sitä tämän yhteydessä mainostetakaan! Kokisin tämä olevan hurjasti parempi lämpösuojana silloin, kun laitan kiharoita, sillä silloin niille saakin antaa hieman tukea samalla. Suoristaessa hiuksiani pitäydyn jatkossakin enemmän silottavassa ja silikonirikkaassa tuotteessa, vaikkei tämäkään ole mitenkään huono suoristuksen kanssa. Tuoksu on vähän miehekäs makuuni, mutta ei niin voimakas ettäkö sitä haistaisi, ellei käytä suurta määrää.

Final Fix Hairspray oli minulle sopivaa keskipitoa. Mielestäni lopputulos oli luonnollisempi eikä yhtä kiiltävä kuin Tigin Masterpiecessä - Masterpiece on loistava korkkiruuvikiharoille, mutta vähän liian tuhti arkisille lettikiharoille. Paul Mitchellin Super Clean Extra, jota käytin yleensä lettikiharoille ennen kuin se loppui hetki sitten, on suunnilleen samaa lopputulosta antava kuin tämä Final Fix. Arkisissa lettikiharoissa kihara ei saa näyttää siltä, että se on koppurainen ja lakasta kiiltävä ja kova, mutta lakan pitää pitää kihara kuitenkin kasassa. Tämä on minun määritelmäni keskipitävälle lakalle, ja sitä tämä GHD:n lakka oli. Matalampaa pitoa tarvitsen silloin, kun olen suoristanut hiukseni ja haluan suoristuksen pysyvän ilman lakkaisuuden fiilistä.

Green People Organic Base No Scent Cleanser

2011-11-19T19:00:00.001+02:00

Green People oli minulle täysin tuntematon merkki, ennen kuin minulle tarjottiin blogini kautta mahdollisuus tutustua siihen. Valitsin testattavakseni Organic Base No Scent Cleanser Make Up Removerin. Tykkään nykyisin käyttää kaksoispuhdistusta ja sen jälkeen vielä alkoholipitoista kasvovettä, ja kun kasvoveteni on niin voimakasta, kahden ensimmäisen tuotteen (meikinpoistoaineen ja tavallisen putsarin) ei tarvitsekaan olla niin vahvoja myrkkyjä. Sen takia ajattelin tämän herkälle ja kuivalle iholle suunnatun tuotteen olevan minulle passeli meikinpoistoon.

Green People on englantilainen merkki, joka syntyi merkin kotisivujen mukaan äidin havahtumisesta huomaamaan, että tyttären iho-ongelmien taustalta löytyivät kotona käytettävät kemikaalit ja hygieniatuotteet. Sarja on perustettu 1997. En ole luonnonkosmetiikkaekspertti, joten sen sarjan sertifikaateista en tiedä sen kummempaa. Ecocert on ainoa, jonka muistan. Green Peoplen tuotteissa joissain on Ecocert, tässä ei. Sen sijaan, kappas kappas, täältä löytyi minulle paljon tärkeämpi merkintä:

Vegan Societyn merkki. Siitä tunnistaa kosmetiikan, jossa ei ole eläinperäisiä tuotteita. Jippii! Vaikka Green Peoplella on paljon muitakin hyviä ajatuksia - mahdollisimman paljon Reilua Kauppaa, luomutuotantoa ja vielä 10 prosenttia voitoista vuosittain hyväntekeväisyyskohteisiin - tämä vegaanimerkki oli minulle se juttu.

Kuten kuvasta näkyy, "made with 93,77 % certified organically grown ingredients." Skeptikkona ajattelin, että se jokaisen INCI-listan ensimmäinen, vesi, olisi mukana tuossa mutta ei sentään. :) Tuo siis koskee muita aineita kuin tuotteessa olevaa vettä. Tähti viittaa aineisiin, jotka sitten ovat näitä luomuja - INCI-listassa on merkitty ne tähdellä.

INCI näyttää tältä:

Spring Water, Elaeis Guineensis (Palm) Oil, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Cetyl Alcohol (Emulsifying Plant Wax), Cetearyl Alcohol (Emulsifying Plant Wax), Cetearyl Glucoside (Emulsifying Plant Wax), Cannabis Sativa (Hemp) Oil, Olea Europaea (Olive) Oil, Althaea Officinalis (Marshmallow) Extract, Glyceryl Stearate (Plant-Derived Moisturiser), Simmondsia Chinensis (Jojoba) Oil, Aloe Barbadensis (Aloe Vera) Powder, Sodium Stearoyl Glutamate, Chamomilla Recutita (Chamomile) Extract, Rosmarinus Officinalis (Rosemary) Extract, Phenoxyethanol, Benzoic Acid, Dehydroacetic Acid, Citric Acid

Huimasti öljyjä listalla. Meikinpoistoon öljy soveltuukin. Olisin olettanut, että No Scent Cleanser olisi tuntunut myös öljyiseltä - kuten esimerkiksi Sensain kakkospuhdistuksen ensimmäisen vaiheen meikinpoistajat. Sen sijaan tästä tuli mieleen enemmänkin puhdistusmaito. Olisin voinut ottaa vielä vähän öljyisemmänkin tuotteen! Meikit tämä poisti, mutta en kyllä käyttäisi No Scent Cleanseria yksinään muulla kuin sillä kuivalla ja herkällä iholla. Muun tyyppisellä iholla käyttäisin perään jotain muuta.

Paula Begoun antoi tuotteelle hymynaaman. En ole INCI-asiantuntija, mutta annan hymynaaman myös - käyttöfiiliksestä.

Hintaa tällä sarjalla on aika reippaasti noin opiskelijan kukkarolle, mutta toisaalta olen vähän jäävi sanomaan siitä mitään kun maksan helposti lisää brändin takia. Suomessa Green Peoplen tuotteita myy ainakin Sokos.

OPI Not Like the Movies vs. Deborah Lippmann Wicked Game

2011-11-18T19:00:00.000+02:00

Hupsista. Tulipa ostettua kaksi lähes dupea. Vasemmalla OPI:n Not Like the Movies ja oikealla Tukholmasta ostamani Deborah Lippmannin Wicked Game. OPI:ssa on hopeista shimmeriä aavistus, Debbyssä ei. OPI on myös hieman voimakkaammin duochrome (hopea-lila-vihreä kummassakin). Molemmissa oli samanlainen peittävyys, kolme kerrosta tarvittiin. Deborah Lippmann lähtee valikoimistani pois. Ensimmäinen minulla siltä merkiltä, mutta heti joudun luopumaan. Opetus itselle, muista aina ottaa kynsilakkaswatchien kiekot mukaan kun lähdet ulkomaille... Jotenkin mukamas näytti paljon violetimmalta siellä kaupassa.

Petteri Kaniinin jalkavoide - ja muistutus blogimiitistä

2011-11-17T20:22:00.004+02:00

Mulle saa myytyä Beatrix Potter -aiheisena melkein mitä tahansa. Rakastan niitä sen otuksia, etenkin Tommi Roimahousua. Tommi on pulska pentukissa. Petteri Kaniini on totta kai myös jees. Ostin tuossa pari vuotta sitten itse itselleni satukirjan, nimittäin Beatrix Potterin koko tuotannon. Tarinat eivät ole tässä se pääjuttu minulle, vaan kuvat. Itse asiassa lasten kasvatus kirjassa vaikuttaa jopa aika julmalta - vahinkoja ei saa anteeksi, tunteita ei kuunnella. 1900-luvun alussa oli ehkä vähän toinen meininki.

No, rakastan Potterin piirroksia ja näin myös kaikkea oheiskrääsää. Vastaani tuli Sokoksella jouluisten kosmetiikkalahjapakkausten seasta Peter Rabbit -setti, jossa oli pehmoiset sukat ja jalkavoide. Ihan välttämättömän pakko saada.

Kamomillan ja seljankukan tuoksuinen jalkavoide on ihanasti hajustettu, mutta kosteutusteholtaan aika vaisu. Ei se mitään, siinä on Petteri. Ja mulla on pehmoiset talvisukat.

Töissä nauroivat mun ostokselle. :D

Mutta siitä blogimiitistä. Vielä olisi muutama paikka vapaana! Katso vanhasta postauksesta lisää.

Vastapainoksi loppuneita

2011-11-16T19:00:00.000+02:00

Nyt onkin kulunut loppuun aika paljon isompiakin tuotteita. Tässä niitä.

Cliniquen Redness Solutions -putsari oli minulla jo toinen laatuaan. Hyvä hinta-laatu-suhde, tykkään yhä.

Miss Sixtyn teinipissishajuvesi oli aika nopeasti iholta haihtuva. Kevyt tuoksu, josta pidän. Brändi ei kolahda, mutta ostin tämän aikoinaan kun oli edullinen.

Biothermin Biosource-kasvovesi ei ollut mikään erityinen. Ihankiva-kastia, mutta kasvovedeltäni haluan jytypuhdistusta ja viimeistenkin pienten epäpuhtauksien ja meikinrippeiden poistoa. Tämä on vain sellainen kevyt viimeistelijä.

Lushin Creamed Almond and Coconut Smoothie on täyteläinen, kermainen suihkusmoothie. Hieman kosteusvoiteinen tuoksu, mutta ah, mikä pehmeys! Sain tämän blogiarvonnassa Millalta. Suosittelen kuivaihoisille.

Hiustuotteita:

Taas yksi Tigin Rockaholic-kuivashampoo. Että mä tykkään sen riittoisuudesta, tuoksusta ja pakkauksesta, vaikka kallis onkin. Schwarzkopfin got2be ei riittänyt samassa suhteessa, ja loppui ennen aikojaan ottaen huomioon, että pullo on noin iso.

Paul Mitchellin Super Clean Extra -hiuslakka on kestänyt käytössä vuosia (!!) ja se on ollut optimaalisen pidon tarjoava lettikiharoille. Kun en jaksa tehdä hiuksilleni mitään, letitän ne pesun jälkeen ja annan kuivua lettikiharoille. Tarvitsen oikeastaan kolmenvahvuista lakkaa, ja tämä on sitä keskitasoa. Ei korkkiruuvikiharoille paras, liian tiukka pito suoristetuille hiuksille, mutta justiinsa passeli niille lettikiharoille.

Paul Mitchellin Awapuhi-sarja on uudistunut, tämä on vanhaa sarjaa. Awapuhi Moisture Mistiä käytin selvityssuihkeena, ja kun sen kerran on sanottu sopivan ihollekin, suihkin sitä myös tatuoinneille. Ihan ok, ei valittamista, ei mullistavaa. Tykkäsin kyllä. Kesti käytössä ikuisuuden, tämäkin jostain vuodelta 2006.

Seah Hairspa Blossom Masque oli pieni pettymys. Sarja on kallis, ja siihen hintaan olisin halunnut tehohoitonaamion silottavan hiuksiani kunnolla. En päässyt tällä samaan tulokseen kuin ihanalla, jo myynnistä poistuneella Avonin lempparihiusnaamiollani Thailand Lotus Flowerilla. Mä tarvitsen silikoneja ja silkkistä pehmeyttä tähän takkukasaan.

Avonin Foot Works -sarjan Heel Softening Cream oli ihan jees, mutta ruma pakkaus, tympeä tuoksu ja kantapäävoiteeksi aika kevyt -> en ostaisi uudestaan. Kyllähän tämän loppuun käytti, ei siinä mitään. En silti lupaisi ihmeitä, peruslaatuinen jalkavoide eikä sinänsä ainakaan mun korppujaloilleni mikään täsmähoitoase kantapäille.

Cliniquen Superbalm-huulirasva loppui vihdoin ja viimein. Vihasin tätä. Huulikiiltomainen tunne ja liian kiiltävä, tuntui jäävän vain kalvoksi huulille eikä kosteuttanut. Yh. Mutta pitkin hampain käytin loppuun.

Meikkituotteet eivät ole tyhjiä, mutta elinkaarensa loppuun tulleita:

Magic Stylo on vihreä tussirajaus. Lähti sotkeutumaan ikävästi vedellä silmiltä, huono pysyvyys!

Kat Von D:n tussilinerista pidin. Käytin sitä töissä, sillä vaikka se olikin violetti, se ei ollut kovin räikeä. Kesti aika tarkkaan sen puoli vuotta, mikä säilyvyysajaksi luvattiin. Ei mitään ykköslaatua, mutta kelpasi. En ostaisi täyteen hintaan uutta, mutta varmasti ottaisin jollain pilkkahinnalla.

Lancômen oliivinvihreä Artliner oli aikanaan käytössä minulla enemmänkin. Tämä on ikivanha, nyt se heitti hyvästit. Tykkäsin yhteen aikaan kovasti oliivinvihreistä/khakisävyisistä meikeistä, tämä on siltä ajalta.

Make Up Storen glitterliner kuivui. Tämä on ostettu joskus noin 2006. Rakastin ja rakastan tätä, ostan uuden. Paras glitterrajaus ikinä, oikeasti glitterinen.

Khakikaudeltani on myös Lancômen vihreä Hypnôse-ripsiväri.

Lisäksi, kuvien ulkopuolelta, minulta loppui Lushin jalkakuorintana käyttämäni Porridge-saippua, jota ostinkin jo lisää.